keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Kohta se tulloo!

Nyt on sitten viimeiset mahdollisuudet tehdä tämän vuoden juttuja. Tänään tässä taloudessa oleskellaan, illalla syödään hyvin ja käydään katsomassa olisiko ulkona jonkinlaista rakettiesitystä tarjolla.

Jostain syystä näkyy todella huonosti tuo edellisen postauksen virkattu liina. Minulla on varsin usein bloggerin kanssa erimielisyyksiä kuvista, liekö vika sitten ohjelmassa vai käyttäjässä..

Esitellään nyt kuitenkin muutama joululahja lisää.


Malli: oma perussukka x8
Lanka: Novita 7 Veljestä n. 390 g ja Novita Sukkis n. 130 g
Puikot: 4,0 mm

Mittatilaustyönä tehtyjä sukkia. Kärjestä aloitettu, kantapään alta ompelulangalla vahvistettu ja kiristämätön malli.



Malli: muokkailtu Mauritius Dodo (raverly) by Melissa Mall from Crochet Me
Lanka: Tunnistamaton froteetyyppinen lanka, pieni määrä
Koukku: 3,0 mm

Kuten jo kuvasta näkee, niin eihän se mikään dodo ole, vaan pikkuruinen Chocobo! Tämä lähti ystävälle, joka tutustutti minut Final Fantasy -peleihin silloin joskus, kauan sitten. Samaan osoitteeseen meni vielä toinenkin otus:



Malli: Tiny Cthulhu! (ravelry) by amber from Cthulhu Crochet and Cousins
Lanka: Marks & Kattens Carolina, pieni määrä
Koukku: 3,0 mm

Kuvassa Suuri Muinainen katsoo poispäin, säästääkseen blogin lukijan hulluudelta.



Malli: Tiny Turtle by Raynor Gellatly from Knitted Toy Box
Lanka: Novita Nalle, muutama metri
Puikot: 2,5 mm

Kuvaan olisi toki voinut laittaa jotain näyttämään näiden pikkuisten todellisen koon. Koska en sitä älynnyt ajoissa, on vain tyydyttävä sanomaan, että pituutta on reilut 6 cm kuonon kärjestä kilven takaosaan. Suurista olennoista ei siis ole kyse. Nämä ovat menossa ystävälle ja hänen miehelleen, jotka astelivat avioliiton auvoisaan satamaan viime syksynä. Varsinainen saajalle toimitus on hieman kesken, sillä en saanutkaan näitä annettua joulun alla kotopuolessa käydessäni, kuten oli tarkoitus.

Pari lahjaa jäi vielä näyttämättä, mutta se siirtynee ensi vuoden puolelle. Eilen avattiin poikaystävän kanssa keskinäiset lahjat, ja yhdestä paketista paljastui Sims 2, jonka parissa eilisilta ja tämä aamu nätisti vierähtivätkin. Neulomistakin pitäisi ehtiä harrastamaan jossain välissä. Jos olet ihminen, jolla on liikaa aikaa käsilläsi: Ota yhteyttä, kyllä jonkinlaiseen sopimukseen aina päästään.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Humps vaan, ja sinne se joulu meni

Täällä taas, elossa ja terveenä. Edellisestä postauksesta ehtikin jo vierähtää aika karmivan pitkä tovi, mutta tällä kertaa kyse EI ollut siitä tavallisesta (laiskuus, ajanpuute jne). Vajaa kuukausi sitten, eräänä kauniina aamuna, kone sanoi poks (ei oikeasti, vaan kuvainnollisesti) ja päätti olla toimimatta enää. Huoltoonhan se mokoma piti lähettää. Siellä koputeltiin ja naputeltiin aikansa, ja kun kone viimein rantautui takaisin, oli joulukiireet jo sellaisessa vauhdissa ettei kirjoitteluun jäänyt juurikaan aikaa. Kuten siis voi nähdä, syy oli kokonaan minusta riippumattomista tekijöistä, joihin itse olen täydellisen syytön.

Joululahjat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jo matkustaneet saajilleen, joten niitä voi alkaa esitelläkin ihan kuvien kanssa. Tässä pari ensimmäistä:


Malli: Peacock Buffet Scarf (ravelrylinkki) kirjasta 150 Favourite Crochet Designs
Lanka: Coats Aida 20, vähän vajaata 2 pallosta
Koukku: häkellyttävän pieni 0,75 mm

Riikinkukkoon meni varmaan eniten aikaa kaikista joululahjoista. Vajaat kolme kuukautta luennoilla ahkeroimista, kotona en olisi varmasti jaksanut. Etusormeenkin kovettui tämän työn aikana kohta, johon ei pienen koukun pistot enää kipeää käy. Hintansa vaati, mutta onhan tuo aika hieno. Lähti lahjaksi anopille, joka kuulemma ihan tykkäsikin.

Nämä taas lähtivät poikaystävän isälle, hieman viime hetken paniikkityö, kun olivat huolellisesti laaditusta lahjalistasta päässeet jollain kumman ilveellä tippumaan. Että osaakin olla tuo tummanharmaa vähän kinkkinen kuvattava, mikäli haluaisi mallineuleestakin jotain näkyviin.



Malli: Thuja (raverlylinkki) by Bobby Ziegler
Lanka: Novita 7 Veljestä, varmaan n. 130 g
Puikot: 4,0 mm

Kyllä se mies miehen maun tietää. Monta mallia käytiin läpi oikeaa ohjetta valitessa, ja kaikki olivat kuulemma liian koristeellisia. Sitten kun näytin tätä, niin oli kuulemma just hyvä. Ja yllätys yllätys, mallinhan oli suunnitellutkin mies. Näitä sukkia oli mukava tehdä, mallineule on simppeli mutta silti tarpeeksi näyttävä. Perussukkia sileällä neuleella en halunnut tehdä, kyllä sukissa joku pieni idea pitää aina olla.

Tiputtelen nämä joululahjat nyt pikkuhiljaa seuraavien postauksien aikana. Ei makeaa mahan täydeltä, kuten sanotaan (ei ainakaan enää, viimeisin viikko tätä sääntöä on kyllä rikottu ihan urakalla!).

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Lunta tupaan ja porstuaan

Viime kesänä ei lunta satanut, nyt sitä tulee sitten senkin edestä. Onneksi pahin myräkkäpäivä oli sunnuntai, ei tarvinnut lähteä minnekään. Tätä myrskyä oli siis ihan miellyttävää seurata ikkunan läpi kuuma teemuki kourassa ja keskeneräinen lapanen pöydännurkalla odottamassa.

Tein taas pienen sunnuntaispurtin ja viimeistelin kahdet lapaset kerralla, halusin että ehtivät lapaskuun tämän viikon saldoon.

Lupailin tekeväni toisetkin Ailit, ja tässä ne nyt ovat.


Malli: Ailin Lapaset, Ulla 03/05
Lanka: valkoinen Novita 7 Veljestä 55 g
punainen Gjestal Maija 22 g
Puikot: 3,5 mm täysvalkoisiin osuuksiin ja
4,0 mm kaksiväriseen osuuteen

Lisäsin leveyteen yhden mallikerran ja otin käyttöön isommat puikot. Silti eivät ole liian isot, vaan justiinsa sopivat. Ei näitä montaa paria kehtaa putkeen tehdä, mutta on ehdottomasti nätti malli. Nämä täytyy pitää mielessä tulevaisuutta ajatellen.

Lapaskuussa on tehty useampi pari suloisia siililapasia, joten intouduin minäkin tekemään omat. Lopputulos näyttää tältä:



Malli: Siililapaset by tinttitintti
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita 40 g ja
Sandnes Garn Funny Lux 30 g
Puikot: 4,0 mm

Täytyy sanoa, aika lutuset niistä tuli. Sain jopa raidat sattumaan kohdalleen ilman sen suurempaa langanhukkaa. Alkuperäistä ohjetta pääasiassa vilkuilin, omia muokkauksia on jonkin verran. Varren tein pyörönä ja selkämys on pelkkää pörrölankaa ilman tuota seitsemää veljestä, sidoin vaan reunoissa langankierroilla puolet yhteen. Laiskana en jaksanut alkaa nenää erikseen kirjomaan, tein vaan kärkeen pari kerrosta mustalla. Silmät solmupistoilla.


Vähän uteliaampi kaveri tämä oikeanpuoleinen.


Taitaa taas käydä niin, että ovat liian suloiset pidettäviksi. En varmasti itse raaski käyttää, joten menevät lahjoituksena suloisia asioita arvostavalle läheiselle, pääsevät sitten sitä kautta käyttöön.

Nyt on lapaskuun saldo kuusi paria, tavoitteena on siis kymmenen. Aikaa lopuille neljälle parille viikko. Saattaa olla, että täytyy taktikoida hieman. Suunnittelilla olleet kirjoneulelapaset jäävät varmaan parempaan hetkeen, toisaalta kämmekkäitä ja rannustimia voisi tehdä vielä jokusen. Tästä alkaa kohta olla leikkimielisyys hieman liian kaukana, mutta minkäs suorittaja luonteelleen mahtaa?

Tämän päivän lapastelut on ajan puutteen takia jo lapasteltu (hei, oikeasti, löysikö joku sen paikan mistä voi ostaa niitä lisätunteja päivään?), onneksi heti huomenna pääsee uusien mallien pariin. Jos varastoista löytyy sopiva lanka, ovat uuden Ullan Fortunellat aivan pakolliset, niihin rakastuin ensisilmäykseltä. Keltaisia pallukoita, kuka muka voisi vastustaa?

Myös Siili toivottaa teille kaikille hyvää illanjatkoa!

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Lumi ja lapaset

Ensin kaksi kuuraista aamua ja sitten se tapahtui. Tänä aamuna kun heräsin, oli jotenkin jouluinen olo. Ja totta tosiaan, kun vähän verhoa raotti niin siellähän se odotti, lumi. Ensimmäiset lumet tässä kaupungissa ja tässä kodissa.


En edes ehtinyt napsimaan hyviä kuvia, vaikka normaalisti kamera onkin käteen liimattu aina kun jotain kuvaamisen arvoista on tiedossa. Aamulla piti juosta luennolle ja kun iltapäivällä tallusteli takaisin oli kaunis lumi jo tippunut oksilta ja alkanut muuttua nopeaa tahtia loskaksi. No, kyllä niitä lumisia päiviä tulee vielä riittämään, ihan riesaksi asti.

Hyvä puoli lumessa: töiden kuvaaminen helpottaa taas hieman. Ainakin jos ehtii töineen ja kameroineen ulos kuvailemaan niiden parin valoisan tunnin aikana, jotka talvipäivä tarjoaa. Itse en tänään ihan ehtinyt, kerkisi jo tulla vähän hämärä. Mutta pitihän sitä silti päästä ensimmäisille lumille kuvaamaan vastavalmistuneet työt.



Malli: Ailin Lapaset, Ulla 03/05
Lanka: Tuntematonta, Nallen paksuista villalankaa
sinistä 44 g ja valkoista 32 g
Puikot: 3,5 mm

Tämä malli lienee pienoinen klassikko, ainakin se pukkaa aina vähän väliä vastaan kun neulojapiireissä pyörii. Itselle ensimmäiset Ailit, ja ihan mukavat on tehdä. Malli on tosiaan helppo, mutta vaatii kuitenkin sen verran keskittymistä ettei ihan aivot narikassa voi pistellä menemään. Lisäksi taas kostautui oma laiskuus. En juuri koskaan jaksa tehdä mallitilkkua, varsinkin jos on tuttu lanka. Yleensä käsialan tiukkuudesta on hyötyä siistinä työjälkenä, mitä nyt pitää laskeskella silmukkamääriä vähän uudelleen. Mutta nyt kyllä karahti omaan nilkkaan, näistä lapasista tuli nimittäin varsin liiallisen istuvat. Yritin vielä kasteluvaiheessa venytellä ja kyllä ne ihan käteen sujahtaa, mutta taidan pistää lahjalaatikkoon odottamaan vähän pienikätisempää tallustajaa. Mutta kuten sanottu, malli oli mukava ja toisetkin varmasti teen, vähän isompana vaan.

Toisetkin valmistui, heti kun oli viimeinen lanka päätelty ryntäsin ulos kuvaamaan.


Malli: Kärjestä aloitettu peruslapanen,
sieni ohjeesta Mushroom Mittens by Kamilla Svanlund
Lanka: Novita Tiina 90 g, sieneen seittemän veljeksen jämiä
Puikot: 4,0 mm

Olen vähän rakastunut näihin. Sieni oli alkuperäisessä työssä pallo, minun työssä vähän litistyneempi. Mutta yhtä kaikki suloinen. Lankaa oli vain yksi kerä, joten pelotti että loppuuko. Päätin siis aloittaa lapaset kärjestä, ajattelin tehdä vaikka ranteeseen raidoitusta jos langan riittävyys alkaisi näyttää pahalta. Kärjestä aloitettuja lapasia en ole ennen tehnyt, enkä ohjetta jaksanut etsiä. Tein vaan samalla tavalla kuin kärjestä aloitettavat sukat, paitsi että tein ensin peukalon ja liitin sen mukaan asianmukaiseen kohtaan. Kavennuksilla peukalokiila, eikä tätä erota perinteiseen suuntaan valmistetusta lainkaan.

Ainut katumus näissä on lankavalinta. Tein sitten halvasta Novitasta, joka on vielä osaksi puuvillaa. En varmaan koskaan uskalla pestä näitä, enkä tiedä miten kestävät kulutusta. Täytyy sitten jossain vaiheessa tehdä uudet jostain parempilaatuisesta langasta. Siihen asti mennään näillä.

Oma lapaskuun saldo on siis 4 paria, joihin on kulunut 6 päivää. Ihan hyvä tahti siis, uskon että tavoite 10 paria tulee täyteen ellei jotain yllättävää tapahdu. Seuraavista lapasista ei ole vielä tietoa, täytynee lähteä malleja selaamaan.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Kiire ja koko sen jälkikasvu

Käväisin sitten vähän muilla mailla.


Viikko sitten oli kotiinpaluu ja kaikki kyllä ryöpsähti niskaan kerralla. Viikon luennot ja harjoitukset kiinniotettavana, perjantaina odottava tentti ja kaiken lisäksi olin järkkäämässä avaruusaiheisia juhlinkeja opinahjolla. Järkevänä ihmisenä tein tottakai priorisointia, joten lähdinkin heti maanantaina ensitöikseni kangasostoksille ja hurautin maanantain ja tiistaina aikana itselleni ja puoliskolleni avaruusaiheiset asusteet. Kai tunnistat merkin? (aplikointu mustasta huovasta)

Kangas satiinia, malli puoliksi Joka Tyypin Kaavakirjasta, puoliksi itse muokkailtu.


Tämän kangas oli trikoota siitä eurokankaan palalaarista, jonne hyvä maku menee kuolemaan. Olikohan nimeltään jonkinlaista party mixiä (kuinka sopivaa). Leikatessa painajainen, mutta ommellessa käyttäytyi mallikelpoisesti. Taitaa olla ensimmäiset ompelusten esittelyt koko blogissa, on nyt sekin tili avattu. En ole viime vuoden aikana juurikaan ommellut, pahuksen ravelry koukuttaa (hih) niin pahasti lankatöihin että ompelukone on saanut lepäillä ihan rauhassa. Nyt tosin olisi tarve uusille housuille, enkä kaupasta jostain syystä löydä millään sopivia (tai sitten ovat opiskelijabudjettiin liian kalliit). Jonkun kerran olen kirppareilla viettänyt hauskoja hetkiä ahtautumalla kymmenten housujen kanssa sovituskoppiin, mutta kun ei löydy niin ei löydy. Itse sinun on housusi tekevä, jos sopivat mielit saada. Siltä asia näyttää.

Matkan ja kiireiden vuoksi Lapaskuuni on lähtenyt vähän heikonlaisesti käyntiin. Nyt pitää sitten kiriä että ehdin tahtiin mukaan. Matkalle en ottanut käsityötä minkäänlaista, ja alkuviikko meni opintojen ja ompelusten tahdissa, joten voitte kuvitella kuinka herkullinen oli se hetki torstaina, kun sain viimein puikot ja lankaa kätösiin ja saatoin aloittaa taas neulomaan. Torstai ja perjantaipäivä menivät pääosin vielä tentin parissa, mutta perjantai-iltana aloin sitten senkin edestä hommiin.


Malli: Pink Lace Wristwarmers, malli DROPSilta
Lanka: Novita Kid Mohair 14 g
Puikot: 3,5 mm

Tuli kyllä nätit ja oikein tyttömäiset. Pitää tehdä vielä jostain toisestakin langasta, oli sen verran helppo ja miellyttävä malli.


Malli: Cabled Frost Mitts, oma
Lanka: Novita Kuura 40 g
Puikot: 6,0 mm

Nämä on äidille. Huputtimesta jäi kerän verran lankaa ja kyselin että olisko millekään pikkutyölle käyttöä. Ovat lämpimät ja pehmoiset. Malli on tosiaan oma, peruskämmekkäät, selässä yksinkertainen palmikko, joka tosin ei tästä langasta erotu. Tein kuitenkin, kun halusin tehdä nämä tavallaan pariksi tuolle huputtimelle, jonka reunassa niinikään oli samanlainen palmikko.

Kuvaaminen on kyllä karmaisevaa pimeään vuodenaikaan. Kaiholla muistelen sitä ihanaa auringonvaloa, jonka loisteessa oli helppo kuvata työt kauniisti ja ilman inhaa samalavaloa. Aurinko, tule pian takaisin!

tiistai 28. lokakuuta 2008

Vielä toiset

Toisetkin patalaput valmiina. Näistä tuli vähän paksummat kuin ensimmäisistä. Valkoinen lanka oli varastoista löytynyttä, suunnilleen Nallen paksuista, siis hieman paksumpaa kuin edellisissä toisena lankana käytetty Wool. Näillä sitten uskaltaa nostella vielä kuumempia astioita.


Malli: omasta päästä mallikappaletta tutkailemalla
Lanka: Valkoinen Nallen paksuinen villasekoite 54 g
Oranssi Novita Nalle 50 g
(määrät edelleen yhteensä molempiin)
Koukku: 3,0 mm

Toivottavasti näistä tuli nyt mieleiset. Tilaustyöt ovat aina hieman kinkkisiä, vastaanottajalla on kuitenkin aina odotuksensa valmiin työn suhteen eikä improvisointia voi harjoittaa samassa määrin kuin esimerkiksi lahjoiksi tai itselle tehtäviin töihin. Mielellään tällaisia kuitenkin teen, hyvä että tästä miun harrastuksesta (pakkomielteestä) on muillekin hyötyä.

Kohta alkaa lapaskuu kolkutella ovella, ei parane aloittaa mitään isompaa. Pääsee sitten hyvin alkuun räpylänlämmittimien teossa. Muutama malli on jo valmiina, tosin en ole lankoja niihin katsellut. Eiköhän tuolta varaston kätköistä kaikki tarvittava löydy (sitä paitsi liityin jokunen aika sitten ravelryssä lankalaatikkoon, joten langan ostamisesta olisi muutenkin pidättäydyttävä vuoden loppuun saakka).
Ulkona sateinen ja kurja ilma, erinomainen hetki lämpimälle glögille (joulutunnelmaan virittäytymistä) ja kirjalle sohvannurkassa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Haaste

Reilu viikko sitten minulle esitettiin Haaste. Se saapui patalapun muodossa. Anoppini pyysi minua tekemään muutaman patalapun joululahjoiksi. Mallikappale tuli mukana, se näytti tältä.


Alkuperäisen patalapun on tehnyt anopin äiti. Tätähän voisi siis kohta jo kutsua suvussa kulkevaksi perinnemalliksi, jos nyt innostutaan vähän liioittelemaan.

Koskaan en vastaavaa virkkausmallia ole ennen nähnyt, ja hetki meni pohdiskellessa että mistä päästä tätä nyt aloittaisi. Kyseessä on siis aika paksu, tavallaan kaksikerroksinen virkkausmalli, jossa värit toisella puolella ovat vastakkaiset kuin toisella. Tarvittiin vähän kokeilua, purkamista, laskuvirheitä ja lopulta sain aikaiseksi ihan siedettävän mallitilkun. Malli on itse asiassa todella helppo, käytössä ovat vain perussilmukat ja mallikerta on kahden kerroksen korkuinen. Molemmat puolet virkataan kerralla, itse tein ensin kaksi kerrosta ruskeaa, kaksi kerrosta beigeä.


Lopuksi kerros kiinteitä silmukoita reunoihin ja kulmaan pieni mutta käytännöllinen ripustuslenkki, ja ekat laput valmiit! Liotin vielä ja levitin kuivumaan, se aina tasoittaa villaisia töitä mukavasti. Nätti pari näistä kyllä tuli, ovat vaan valitettavasti ranteille vähän raskaat virkattavat.



Malli: omasta päästä mallikappaletta tutkailemalla
Lanka: Beige Novita Wool Sävy 50 g
Tummanruskea Novita Nalle 54 g
(nämä siis yhteensä molempiin)
Koukku: 3,0 mm

Pinta tukeva ja ryhdikäs, nämä patalaput ovat käyttötarkoitukseensa sopivia. Kyllä näillä uskaltaisi pellin ottaa uunista. Vielä pitäisi tehdä toiset, lohenpunaiseen keittiöön sopivat. En sattumoisin omista lohenpunaista lankaa, eivätkä kaupan lankahyllytkään olleet kovin avuliaita, joten päädyin valkoisen ja murretun oranssin yhdistelmään. Eihän sisustuksessa kaikki saakaan olla täsmälleen samanväristä, oudoltahan se näyttää.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Tökkii, tökkii

Vierähtihän tuossa taas vähän aikaa, tämä on juuri se mitä halusin välttää bloginpidossa. Haluaisin vaan aina että päivittäessä olisi jotain oikeaa asiaakin, ettei tulisi tyhjiä postauksia.
Kinkkinen pohdinta: Sisällötön postaus vai ei postausta ollenkaan?

Pari viikkoa sitten törmäsin kuvainnolliseen neuleseinään. Koko päivän vain haahuilin ympäriinsä, selailin ravelryä ja hypistelin lankoja. Teki mieli neuloa, mutta hyvää uutta tai vanhaa työtä ei löytynyt. Tein mallitilkkuja, purin, kiroilin, etsin mallia ja ärsytti aivan vietävästi. Olo oli jotenkin tahmea, mitään ei olisi jaksanut aloittaa, kun kaikkeen olisi pitänyt vähintään mallitilkku tehdä ja todennäköisesti myös laskea uusiksi silmukkamääriä, koska se on yleensä uutta työtä aloittaessa edessä.

Lauantai siinä meni, ja puolet sunnuntaista. Sitten päätin että riittää, ja pakotin itseni tarttumaan puikkoihin. Nämä sieltä viimein syntyi:


Malli: Chlorofyll Mittens (ravelrylinkki) by Tarja from Stitsailuja
Lanka: Novita Nalle 45 g
Puikot: 3,0 mm



Alkuperäistä ohjetta seuraamalla syntyvät siis kämmekkäät, mutta kun olin puolessa välissä toista, ymmärsin että haluakin niistä lapaset. Valinta osoittautui jälkikäteen hyväksi, sillä juuri niinä päivinä alkoi sääkin viiletä ja näistä tuli hyvät "lämpimän sään" lapaset. Joka päivä ovat kädessä olleet, ovat niin mukavan värisetkin.

Kesäisen muuton jäljiltä pipo/lapas/kaulaliinavarastot ovat olleet varsin laihanpuoleisia. Karsin tuolloin pois kaikki mitä en ole vähään aikaan käyttänyt, ja nyt ei tunnu sitten olevan mitään sopivaa hattuhyllyllä. Huomasin esimerkiksi että lämmin talvipipo puuttuu. Vähän aikaa piti mietiskellä ja laskeskella silmukoita uusiksi, mutta syntyihän se pipo lopulta.


Malli: Cabled Owl PomPom Hat (ravelrylinkki) by Miukat
Lanka: Novita 7 Veljestä 90 g
Puikot: 3,5 mm


Noista pöllöistä tykkään kovasti, ovat tosi helppoja tehdä ja silti näyttävät oikein hyviltä. Pipo ei meikäläisen päässä näytä yhtään samalta kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta nuo kulmiin muotoutuvat "korvat" ovat jo herättäneet sen verran hauskoja ilmeitä, että olen tähän sittenkin ihan tyytyväinen. Ja lämmin on, sehän on pääasia (puujalka vain osin tahaton).

Joululahjat etenee, hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Pohdin joululahjatöiden julkistamista valmistumistahtiin pitkään ja hartaasti. Lopulta päätin, että koska ainakin jotkut lahjansaajat saattavat enemmän tai vähemmän epähuomiossa eksyä tätä blogia selaamaan, en pistä kuvia lahjoista esille ennen joulua. Joulun jälkeen siis luvassa aika mammuttimainen postaus, läväytän sitten kaikki lahjat kerralla esille. Vastaavasti ennen joulua saattaa olla kuvarintamalla hiljaisempaa, koristelen postaukset vaikka sitten jollain muilla kuvilla.

Nyt pitää taas miettiä mitä aloittaisi. Kun vertaa minun lankavarastoa ja to do -listaa, huomaa etteivät ne täsmää ollenkaan. Sen siitä saa, kun on aikojen kulussa ostellut lankaa ajatuksella "kyllä tästä jotain saa tehtyä". Pakko ryhtyä innovatiiviseksi, lisälankoja ei ennen joulua omiin projekteihin nimittäin ostella.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Kaksonen ja kaulanlämmitin

Pientä työtä pukkaa. Pannunalusesta jäi sopivasti lankaa, joten päätin tehdä vielä toisen, tällä kertaa vastakkaisella väriyhdistelmällä.


Malli: Crochet Flower Hot Pad by FreeCraft Unlimited
Lanka: Novita Wool 15 g
Koukku: 3,5 mm

Nyt näitä on pieni setti.


Pakko antaa samalle ihmiselle, eihän näitä nyt voi erottaa toisistaan!

Ensi viikolla olisi luvassa jonkinlaista koulun järjestämää ulkoliikuntaa, joten tein Carneval Cowlin käyttäjälle kevyemmän kaulurin. Villakauluri on liian kuuma liikuntaan, tämä on käyttöön paremmin sopivaa keinokuitupuuvillasekoitetta.


Malli: Simplest Cowl, oma malli
Lanka: Novita Sofia 50 g
Puikot: 6,0 mm

Lanka on sekalaisten kerien pussissa mukana tullutta. Mukavan muhkeaa, ei vaan ole ennen tullut käytettyä kun oli vain tuo yksi kerä. Tähän riitti aivan passelisti, metri jäi yli. Senkin voisi käyttää joululahjansitomisnaruksi. On se kummaa, kun kaikki yli kymmenen sentin pätkät on pakko säilyttää. Hamstrausviettiä ei vaan aina voi järjellä ymmärtää.

torstai 25. syyskuuta 2008

Onhan se pieni, mutta..

On se sentään jotain! Tuntuu että viime viikot on kuluneet vain isompien töiden kanssa, joka tarkoittaa että juuri valmistuneesta työstä saatavaa tyydytyksen tunnetta on ollut tarjolla alle sallittujen rajojen. Päätin siis hieman huijata ja virkkailin ihan vaan pienen työn, johon ei pitkään mennyt.


Malli: Crochet Flower Hot Pad by FreeCraft Unlimited (varoitus, ravelrylinkki)
Lanka: Novita Wool, n. 15 g
Koukku: 3,5 mm

Suomenkielisen ohjeen vilkaisin Kotihiiren blogista (joskus laiskottaa, eikä englanninkieliset virkkauslyhenteet ole vielä selkäytimessä).
Virkkaamisen aikana vielä vähän epäluuloisena katselin, että tuleekohan tästä mitään muodokasta. Viimeinen kerros sen sitten muotoili koko alusen. Tai ohje on pannunaluselle, tästä tuli aika pieni (halkaisija n. 13 cm). Kyllähän tuo pienelle astialle kävisi, tai sitten voisi hyvin toimia koristeena esimerkiksi laukussa. Ohuesta langasta jos tekisi, niin pipon koristeena olisi varmasti nätti. Saatan ehkä jouluna lahjoa tällä (ja sen mahdollisilla seuraajilla) ihmisiä, joille ei välttämättä mitään isompaa kehtaa pistää. Voisi myös koettaa kehitellä isompaa versiota, ihan siihen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen (ja kyllä, tiedän että isompi koukku kera paksumpi lanka olisi varmaan hyvä tapa aloittaa..).

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Rautainen itsekuri

Vaikka miten teki mieli aloittaa itselle uudet kynsikkäät, ja pipo, ja huivi, ja sukat, hillitsin itseni ja jatkoin projektia "joululahjat kerrankin ajoissa valmiiksi".




















Ostin kirjan muistaakseni viime talvena, mutta kun virkkauskautta ei ravelryn takia ole vähään aikaan tullutkaan, en ole ehtinyt vielä mitään ihanista ohjeista tehdä. Nyt olisi työn alla sitten tuo alimmainen riikinkukkoliina. Virkkasin pari ensimmäistä riviä ja niiden perusteella liinasta olisi tulossa aika massiivisen kokoinen. Mietin vielä langanvaihtoa, mutta todennäköisesti teen kuitenkin vaan tällä langalla, on sitten ainakin näyttävä.

Huomasin tuossa, että unohtui valmiin työn faktasikermä edellisestä postauksesta, joten tässä vähän myöhässä:


Malli: Wedding Gift Shawl, oma malli
Lanka: Novita Rose Mohair n. 240g
Puikot: 6,0 mm

tiistai 23. syyskuuta 2008

Päivityksiä tippuu hiljalleen

Kun blogin perustin, toivoin sekä ajan että innon riittävän suhteellisen säännölliseen päivittämiseen. Viimet viikot ovat olleet vähän kehnompaa aikaa tämän suhteen, mutta täytyy vedota kiireisiin. Lisäksi puikoilla on ollut harvinaisen isoja ja pitkäkestoisia töitä, joten valmistuneita luomuksia on ollut harvinaisen vähän. Sain sentään viime viikolla jotain valmiiksi, deadlinen pakottamana. Ystäväpariskunnalla oli siis häät, ja jotain omaa halusin värkätä. Neljä päivää ennen häitä sain torkkupeiton viimein puikoilta ja pingottumaan:


Kun sen irrotti, tuli mytty.


Ja kun mytyn aukoi, paljastui aikamoisen nätti (vaikka itse sanonkin, köh köh) peitto.


Pakollinen ulkotuolikuva (samalla viihdykettä vastapäisen kerrostalon asukkaille.


Vähän vielä lähikuvaa. Todella helppo tämä mallikuvio, mutta kaunis. Ei ihme, että on niin suosittu.


Ja sitten peitto laatikkoon ja narua ympärille. Aika pikainen lahja, mutta kyllä tämä miullekin kelpaisi lämmittäjäksi, lienee siis ihan kelvollinen. Itse hääparin mietteitä en ole vielä kuullut, mutta toivottavasti tykkäsivät.


Koko ajan kun tuota peittoa neuloin, teki mieli tehdä ties mitä projekteja ja mieleen tuli valtavasti ideoita. Kuitenkin, kuten yleensä käy, heti kun iso työ valmistuu, mieli tyhjenee eikä ideoista ole enää muistikuvaa. On vain tyhjä olo ja loppuilta yleensä menee pyöriessä ja varastolankoja hypistellessä, että mitäköhän sitä sitten. Joululahjojahan sitä tietenkin vois, jos jaksaisi olla kaukaa viisas..

lauantai 13. syyskuuta 2008

Sorruin taas.. mutten sentään lankoihin!

Kaunis syyspäivä itäisessä Suomessa. Tuli mieleen, että näistä täytyy nyt nauttia. Suomen syksyn ja talven tuntien ei aurinko ole kovin säännöllinen vierailija taivahalla ennen ensi helmikuuta. Tekisi niin mieli uutta huivia, mutta ei parane aloitella uusia projekteja ennen kuin edelliset on alta pois, varsinkin kun torkkupeiton eräpäivä puskee päälle.


Peitto siis etenee, olen melkein aikataulussa. Päätin että haluan sen valmiiksi hyvissä ajoin että ehtii pingottaakin. Pelottaa että tuli aliarvioitua tarvittava koko, mutta pingotus on pelastanut useammankin työn pienestä mytystä upeaksi luomukseksi. Laitan siis toivoni siihen. Kiersin tänään kauppoja etsimässä hyvää tapaa paketoida valmis lahja, mutta en uskaltanut vielä päätyä mihinkään ratkaisuun lopullisesti. Jos olisi aikaa ja tarmoa (tai viime hetken paniikki, joka ajaa saman asian) voisi taitella pahvista rasian ja siihen kannen, ja sitten koristella asiaankuuluvasti. Toisaalta katselin tänään myös punottuja koreja, joita voisi sitten vähän silkkinauhalla tuunata. Kunhan on valmis koko peitto niin näkee miten ison lahja-astian se vaatii.

Ravelryyn liittymisen jälkeen olen harrastanut lähes yksinomaan lankatöitä ja jokakesäinen ompelukausikin jäi lähes täysin uupumaan. Kunnes tänään sitten lankesin kankaisiin (eli ompelukausi saattaa hyvinki olla tuloillaan). Kävin aivan harmittomasti Eurokankaassa, enkä ostanut kuin tarvitsemani vetoketjun. Esimerkillistä! Sitten rutiininomaisesti Anttilaan tarkastamaan lankatilanne, ja eikös se kangasosasto olekin ihan siinä lankoja vastapäätä. Hurahdin ja nämä lähti mukaan:


Lehtikuvioisista teen itselle uuden, tilavamman kassin, jota olen tarvinnut jo jonkin aikaa. Keltaiset kukat menevät varmaan vähän retrohenkiseksi hameeksi ja lammas.. ei sitä vaan voinut vastustaa! Keksin kyllä jonkin käyttötarkoituksen. Taitavat tosin olla sisustuskankaita kaikki, mutta kukapa ompelija ei joskus olisi käyttänyt kangasta "väärään" tarkoitukseen (jotkut meistä useammin kuin toiset, köh köh). Sisustuskankaista löytää usein kunnon rouheita, graafisia printtejä, jotka ovat edukseen muuallakin kuin vain tyynynpäällisenä.

Melkein jo syyhyttäisi päästä ompelemaan, mutta suoritan itsehillintää ja teen ensin keskeneräiset alta pois (harjoittelen töiden saattamista loppuun, ufoja on jo tarpeeksi nurkissa pyörimässä). Suomalaisella sisulla läpi harmaan kiven!

torstai 11. syyskuuta 2008

Jotain vanhaa, jotain uutta

Kylläpä sitä osaa muisti vuotaa kuin seula. Kommenteissa mainittiinkin että villatermoksethan ne ovat juuri tähän tölkinjäähdytykseen tarkoitettuja. Hassuinta on, että olen itsekin niitä väkerrellyt useamman kappaleen. Tein vaan alunperin omistani vähän pitempiä ja käytin pullonsuojuksina muutossa. Oli kätevää kun pystyi sujauttamaan lasipullot suojukseen ja pakkaamaan päällekkäin ja pistämään muun kuorman sekaan kun ei tarvinnut pelätä että hakkaavat toisensa rikki. Samalla sai Jämä-Ullan hengessä käytettyä kaikki Isoveljen rippeet. Tällaisina ne vielä kaappia koristavat (en ole raaskinut ottaa pulloja pois, ovat niin hauskan näköisiä):


Joskus aina mietityttää että sattuikohan kukaan katsomaan kun silloin aurinkoisena kesäpäivänä ryömin maassa ottamassa kuvaa neulottuihin sukkiin pujotetuista viinipulloista..


Ja kuten näkyy, villatermokset myös muotoutuu pullon muodon mukaan. Kuulostan jo melkein mainosmieheltä (-henkilöltä?)!

Se oli se "vanhaa" -osio, seuraa uutta. Ilmojen viilentymisen johdosta alkoivat neulotut lämmikkeet jälleen tehdä kauppansa. Tilaustyönä väkersin nopeasti peruskaulurin (eli joustinneuleputken). Olen myös iloinen että työn saaja hyväksyi tämän langan, se on lojunut jo vuoden verran varastossa, ymmärrätte varmaan miksi.


Malli: oma
Lanka: Hjertegarn New Fancy Naturgarn Konfetti 100 g
Puikot: 8,0 mm



No, ainakin se on lämmin, eikä kutita. Ainakin vastaanottaja tykkäsi. Hyvä kauluri tämä on, ehkä vaan vähän vaikea yhdistää, no, mihinkään.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Onni on oma tietokone

Viimein! Viimein saapui oma uusi tietokone, ja viimein saatiin se kytkettyä internetin ihmeelliseen maailmaan. Jätin muutossa vanhan koneen taakse ja tilasin saman tien uuden uuteen kämppään, olevinaan hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua. Just joo! Meni kaksi kuukautta ja lukematon määrä hampaiden kiristelyä, elämästä väheni varmaan kolme vuotta ja ensimmäiset harmaat hiukset ilmestyivät.

Pähkinänkuoressa: Ensin ei meinattu saada konetta kaupasta liikkeelle (tilasin Turusta). Sitten ei saatu konetta matkahuollolta kotiin (haluan auton!). Kun oli kone lopulta kotona pöydällä kasattuna, ei netti toiminut. Ei millään. Viikko soiteltiin, selitettiin tilannetta, petyttiin joka aamu kun oli luvattu että toimii mutta ei sitten toiminutkaan, ja lopulta alettiin varmaan olla sen verran vihaisen kuuloisia että netti lähti viimein pyörimään. Nyt pitäisi olla kaikki kunnossa. Toivon ja rukoilen ettei koneessa ole vikaa, en kyllä halua lähettää sitä takasin!

Omaa konetta ei pariin kuukauteen ollut, joten aika kului kera television ja kasan dvd-kausibokseja.


Malli: oma
Lanka: Novita Wool 75 g
Puikot: 3,0 mm

Neulojan käsikirjan inspiroimana nämä sukat hyppäsivät heti puikoille. Tulppaanikuviosta tuli nätti, kai tuosta kuvastakin sen jotenkin näkee. Pohjana on perinteinen kärkialoitteinen sukka, joita olen alkanut suosimaan. Jostain syystä kärjestä aloitetut sukat istuu sekä varpaiden että kantapään kohdalla paremmin kuin perinteiset. Ja saahan siinä langan kulutettua tarkemmin, kun voi vaan neuloa kunnes tulee langan pää vastaan (tämä tapahtuu toivottavasti jossain kohtaa vartta, ei ennen).


Malli: Brown Bag by Frances Swiecki vähän soveltaen
Lanka: Gjestal Naturgarn No. 1, 100 g
Puikot: 8,0 mm

Pitkästä aikaa huovutin mitään, olipahan taas kokemus. Itse huovuttaminen on huippuhauskaa, tulee lämmintä ja tiivistä jälkeä. Jostain syystä vaan talon pesukone ei vienyt pesuohjelmaa loppuun, vaan jätti sen kesken sopivasti ennen huutelua. Vaahtoa, vaahtoa! Lapoin pyyhkeet ja huovutukset sankkoon ja eikun kylppäriin huuhtomaan. Kyllä se villa imeekin sitä pesuainetta. Lopulta tuloksena oli kuitenkin yllä nähtävä tuotos, eli eväspussi. Aion myös käyttää ensi kesänä jätskinhakureissuilla, ettei sula jädet matkalla kaupasta kotiin. Toimi myös viime viikolla kylmälaukkuna juomatölkeille, ei tosin eristä ikuisuuksia.


Malli: oma
Lanka: Gjestal Naturgarn No. 1, 50 g
Puikot: 8,0 mm

Samalla valmistui pari tölkineristimiä (kylläpäs nyt tölkkivarustelu on hyvin esillä). Testattu saunassa, toimivat. Eli kun sinulla on kylmä tölkki ja lämmin sauna etkä halua että juoman ja saunan lämpötilat lähenevät liikaa toisiaan, sujauta tölkki (sisältäen juoman) eristäjään (nimi vielä kehittelyasteella) ja juoma pysyy kylmänä. Toimii myös toisin päin, kylmä tölkki ei jäädytä kättä. Miksen ole koskaan ennen törmännyt tähän ideaan? Eikö kukaan muu juo saunajuomaa saunassa vai kärvistelevätkö kaikki lämpimän juoman kanssa?

Sain myös valmiiksi ensimmäiset joululahjasukat. Löysin samalla myös ongelman: Uskaltaako sitä julkaista joululahjakuvia netissä ennen joulua? Lahjojen saajat eivät tätä blogia tai ravelryä lue, mutta mielen perillä vaanii pelko että entä jos yllätys menee sittenkin pilalle. Pohdin vielä vaihtoehtojani. Joko julkaisen nyt enkä varmuuden vuoksi kerro saajan nimeä, tai sitten joulun jälkeen on luvassa mammuttipostaus. Mitenköhän kaikki muut tämän pulman asian ratkaisevat?


Kahden viikon päästä lauantaina on ystäväpariskunnan häät ja lukuvuodenaloituskiireiden vuoksi kerkisin vasta nyt miettimään lahjaa. Pariskunta toivoi häälahjaksi lahjoituksia tilin kautta, joten vähän on menossa myös sinne, mutta haluan antaa jotain itsetehtyäkin. Pohdin muunmuassa sukkia, joihin olisi voinut tehdä jonkinlaista asiaankuuluvaa kirjailua, mutta päädyin lopulta torkkupeittoon. Se on pehmeä, kaunis ja lämmittää kylminä talvi-iltoina, ja ajattelin että jos aika riittää teen sen verran ison että kaksi ihmistä mahtuu hyvin käpertymään alle. Olisin halunnut tehdä jonkinlaisen palmikkokuvioisen peiton, sellaisen vähän arvokkaamman käsityön, mutta edelleen ajanpuutteesta johtuen joudun nyt tyytymään mohairlankaan ja isoihin puikkoihin.

Puikoilla on juuri toinen työ Novita Rose Mohairista, ja se tuntuu varsin hyvältä langalta; lämmittää mutta ei kutita eikä karvaa irtoa paljon. Torkkupeiton lopullisen sijoituspaikan sisustuksesta en tiedä yhtään, joten valinta osui neutraaliin valkoiseen. Näen jo sieluni silmin ihanan valkoisen, utuisen pitsipeiton. Tulevasta työstä on kyllä helppo kuvitella hienoista hienoin kun lanka on vielä kerällä. Pari päivää meni mallineuletta etsiessä, jossain vaiheessa jopa harkitsin ihan sileää tai ainaoikeaa. Pitsiä teki kuitenkin mieli (kun ne palmikot tosiaan veisivät liikaa aikaa), ja lopulta se on sitten tämä vanha ja tuttu viuhkamalli. Neulon kuitenkin sen verran isoilla puikoilla että mallikerrasta tulee mukavan muhkea. Seuraavaksi pitää alkaa laskeskelemaan langankulutusta, että osaa päättää mitenkä leveää alkaa peitosta väsäämään.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

En osta! En varmasti osta!

Juu, en vissiin. Käväisin viikonloppuna entisessä kotikaupungissani ja mukaan tarttui taas tuttua tavaraa, onneksi kuitenkin varsin maltillisesti.


2 kerää Mamboa, poistuvia värejä taitavat olla molemmat. Novitalla on tänä syksynä aivan taivaallisia uusia sävyjä, mutta en ole vielä raaskinut ostaa. Mamboa en ole ennen neulonut, mukavan muhkealta vaikuttaa. Vihreä saattaisi joutua kauluriin, punaisesta selvästi talviset sisätossut!


Hyllystä minua katsoi aivan ihana väri Novitan Rosea, lähti mukaan enempiä kyselemättä. Aivan selvää huivimateriaalia, voisin vaikka itse suunnitella mallinkin.


Yksittäiset kerät Huopasta, Sonjaa ja 7 Veljestä lähti tarjouskorista vielä matkaan. Olen langanostajana nähtävästi yksinäisten kerien suosija. Vaikka langan ostamisessa ei itsehillinnällä olekaan mitään roolia en koskaan kehtaa ostaa koko villapaidallisen verran, ja sitten tuleekin näperrettyä vain pieniä projekteja. Jotenkin vaan lanka tuntuu halvemmalta kun ostaa paljon pieniä eriä. Oi tätä itsepetoksen ihanuutta!


En ole tavallisesti neulekirjoja ostanut, sillä on tuntunut vähän oudolta ostaa kalliita kirjoja kun malleja löytyy niin hyvin netistä ilmaiseksikin. Nyt tuli poikkeus, Neulojan Käsikirja ei ollut kallis ja rakastuin useisiin mallineuleisiin sen verran palavasti että annoin kirjalle hyvän, uuden kodin. Yhdet sukat ovat puikoilla, kirjan inspiroimina. Ainakin parit joululahjasukat on jo suunnitelmissa kirjan malleista. Tänä vuonna aloitan kyllä joululahjojen teon ajoissa. Viime vuonna meni matkustelun takia vähän viime hetkeen ja sitten viikkoa ennen joulua neulottiin yötä myöten huivia ja kirjottiin pöytäliinaa. Osaisikohan sitä ottaa opikseen jo yhdestä kerrasta..