Kolme silmää ja kuusi varvasta

Aloitetaas wanhoilla asioilla. Minulle annettiin tunnustus!


En tiedä mitä sanoa, paitsi tietenkin kiitos. Todella mukava tietää että joku on tykännyt miun blogia lueskella (tai vähintään kuvia katsella). Kiitos, San!

Sain myös Haasteen. Onneksi tämä oli sellainen mukava, eikä sellainen tuimannäköisen miehen käteen lätkäisemä, josta yleensä seuraa paljon harmaita hiuksia ja asianajajille maksettavia rahoja.

Haaste tuli Ritvikseltä, ja tarkoituksena on kertoa muutama tuntomerkki itsestäni. Tässä ne sitten tulee:

1. KOKO: Taaperran suunnilleen 160 sentin korkeudella, eli ei tässä mikään hongankolistaja olla. Paino.. no, ei liikaa, mutta ei nyt totisesti liian vähänkään, sanotaan että en mie nyt väkijoukosta sen vuoksi erotu.

2.NÄKÖ: Huonohko, siksi lasit aina päässä. Mitä sitten ulkonäköön tulee, hiuksia varsin vähänlaisesti, tänään taas tarkoitus kotiparturoida senttiin tai alle. Olen pari kertaa yrittänyt kasvattaa pidemmät, mutta jossain kymmenen sentin kohdalla menee hermo ja pakko pistää pois. On vaan niin mukava, ei voi mitään. Muuten ei mitään ihmeellistä kerrottavaa, olen kai aika perusmöllykkä.

3.VAATTEET/LISUKKEET: Pukeutuminen sellaista perushuoliteltua, pitää olla mukavaa, muuten ei tule vaatetta pidettyä. Tykkään korkokengistä, mutta en pidä niitä koskaan, kun jalka on tottunut lonttoslenkkareihin ja valittaa heti jos on jotkin hyvännäköiset kengät jalassa. Laukku on aina mukana kun lähden kotoa pois. AINA. Ei ole niin isoja taskuja että kaikki tarpeellinen mahtuisi mukaan.

4.LUONNE: Sellanen vähän ujo, tykkään istuskella hiljaa ja tarkkailla kun muut hölöttää. Paitsi sitten oman miehen seurassa, sitten käy suu senkin edestä (raukka, sääliksi käy melkein). Kotihiiri, omassa pesässä paras.

Olen nyt tylsä, enkä pistä tällä kertaa eteenpäin, pääasiassa siksi ettei juuri nyt ole aikaa lähteä selailemaan kaikkia lukemiani blogeja että kellä kaikilla tämä on jo kiertänyt. Mutta kiitos Ritvikselle haasteesta, oli todella pieni haaste miettiä että mitenkä paljon sitä kehtaa itsestään paljastella, tälleen koko kansan edessä..

Nyt sitten itse asiaan, eli pistetääs tähän yksi valmistunut työ. Miehellä oli synttärit tuossa kevähällä ja lahjaksi näpersin tällaisen. Kuka tunnistaa?

Malli: Nibbler by Alicia Ramire
Lanka: Novita Linnea (musta) n. 100 g,
Drops Paris (valk. & beige), molempia noin puoli kerää,
Drops Muskat (punainen) samoin puoli kerää,
Novita Brilla (tossuihin) pieni nöttönen
Koukku: 3,0 mm

Onhan tuo ny aika sulonen, katse kuvastaa erittäin hyvin sitä olotilaa joka monen tunnin opiskelun jälkeen itselläkin usein on. Todella mahtavaa, että joku jaksoi näpertää ja kirjoittaa ohjeen, en varmaan olisi tuohon itse pystynyt, ainakaan jaksanut. Yksityiskohtia on ihan kiitettävästi, kulmakarvat ja jopa söpöt pienet sormet ja varpaat:


Viimeistelyssä oli kyllä hommaa, kuin pisteenä i:n päälle riuhdoin viimeisiä solmuja kiinni, joilloin lanka katkesi ja parsinneula hujahti suoraan silmään. Onneksi ei seurannu kuin punoitusta ja säikähdys. Ei ne ole käsityötkään mitään hienohelmojen hommia, riskit on suuret ja varuillaan saa aina olla.

Tässä kaikki tällä kertaa, toivotaan hyvää säätää huomiseksikin, voisi nimittäin kuvailla noita muitakin valmistuneita.

Shh! Kuuntele! Jostain tulee heikkoa pihinää..

Siinähän se meni kevät sairastellessa, kesäkuu opiskellessa ja iso osa heinäkuuta (ainut lomakuukausi vielä) reissatessa läpi enemmän tai vähemmät pakolliset sukulaisuudet, ja blogiraukka jäi vähemmälle huomiolle. Käsissä on vipattanut yksi jos toinenkin työ, tosin aloitettu on reilusti useampaa kuin lopeteteltu, harmi kun ehti tuo Fufoilukin vierähtää ohi melkein huomaamatta (pitää varmaan pitää oma fufoilu/hamsterointikuukausi..). Nytkään ei tosin ole vielä mitään kiinnostavaa kuvamateriaalia, pääasiassa vain ilmoittelen (sille mahdolliselle yhdelle lukijalle, jota saattaa kiinnostaa kaiken tämän ajan jälkeen) että blogi ei ole kuollut, kuten en ole minäkään, ja että luvassa on kunnon pläjäys viime kuukausien valmistuneita, jahka kuvat saan otettua ja pääsen omalle koneelle niiden kanssa leikkimään, toiveideni mukaan vielä tämän viikon aikana.

Siihen asti; nauttikaahan kauniista säistä, nyt kun niitä vielä riittää!