Lapaskuu, a.k.a. rannustinrepäisy

Päätin, etten kyllä jätä tämä vuoden töitä ensivuodelle esiteltäväksi. Kyllä asiat pitää hoitaa ajallaan (ainakin omalla vuosikymmenellään). Kiirettä siis pitää, mennään asiaan. Lapaskuu siis vierähti käyntiin marraskuun alussa (ja saapui päätepisteeseensä samaisen kuun lopussa). Tavoitteena oli tehdä iso määrä lapasia, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Olen tavallisesti hyvin projektiorientoitunut ihminen, eli tykkään kun on tietty tehtävä ja sille takaraja. Sukkasadossa tehdään paljon sukkia, lankahamsterien aikaan kulutetaan varastoja pois. Voi hyvin tehdä jonkin aikaa vain yhtä juttua, kun tietää että se loppuu nopeasti.

Mutta, tämän vuoden lapaskuun aikana iski täydellinen Lapaskyllästys. Ja kyllä, se on Lapaskyllästys, ei mikään pelkkä lapaskyllästys. Puolessa välissä kuuta ei vaan tehnyt enää mieli, ja se loppui sitten siihen. Olen hämmentynyt ja ihmetyksissäni, onko tämä merkki jostain vakavammasta? Vai olivatko kyseessä sittenkin vain sukkasadon jälkimainingit, raajanlämmitinkiintiön täyttyminen. Joudun varmaan odottamaan vastausta ainakin helmikuulle, hamsterit on seuraava todellinen näytön paikka. Toivokaamme parasta.

Vaikka loppukuu oli lapaseton, ei alkukuu ollut. Todisteet puhukoot puolestaan:

Malli: Knotty Gloves (ravrav) by Julia Mueller
Lanka: Novita Florica
Puikot: 2,5 mm

Tein vaan rannustimet (mikä ihme se oikea sana on? Kämmekkäät? Pöh, tykkään enemmän rannustimista.), mutta voisin kyllä kuvitella että teen joskus ihan sormikkaatkin. Nätti palmikko, ja ohje oli hyvä. Jostain syystä miun aivot ei osaa ajatella "knotty", ajattelevat aina vaan "nutty", joka on ihan väärin, nämähän on selvästi hyvin intellektuellit ja hillityt rannustimet.

Malli: Nalu Mitts (ravrav) by Leila Raabe
Lanka: Gjestal Silja Sock Yarn
Puikot: 3,0 mm

Koska kronologinen esittely on mielikuvituksettomille (tai minua organisoidummille): Nämä oli ekat lapaskuun valmistuneet. Halusin heti seuraavana päivänä luennolle käteen, eli eikun aamulla kiireessä kamera miehelle ja parvekkeelle poseeraamaan. Onneksi yksi otoksista oli ihan onnistunutkin, se siis näkyvissä yllä. Näitä olen pitänyt ehdottomasti eniten, tykkään ihan tosi paljon. Sopivatkin yllättävän moniin vaateyhdistelmiin (kokonaisuus, ihmiset, kokonaisuus!), koska ovat huomaamattomammat kuin esimerkiksi yllä ja alla olevat lämmittimet. Valitettavasti vain nukkaantuminen alkoi jo ensimmäisestä käyttökerrasta ja jatkuu edelleen. Täytyy pistää listalle, että tekee toisetkin, nämä kun istuu käteen kuin valetut.

Malli: Garden Trellis Mitts (ravrav) by Sharryknits
Lanka: Novita Rose Mohair
Puikot: 3,5 mm

Näistä ei mitään erikoista sanottavaa, kiva ja simppeli malli, väri yllättävän vaikea sovittaa muuhun puvustoon. Nyt joulutunnelman kohotessa ovat kyllä juuri oikeaa sävyä.

Malli: Porphyria (ravrav) by Cissy Black
Lanka: Itse koolattu Novita Bambino 30 g
Puikot: 3,0 mm

Tämä oli taas niitä malleja, joka oli pakko tehdä heti kun näki ensimmäisen kerran. Ihanaiset ovat, ja väri on upea (koolattu, kyllä, ihan ite) (paitsi että en voikaan sitten sanoa, että upea väri, itsekehu jne.) (no höh, olen tosi ylpeä tuosta väristä, sanon kyl että on upea, ihan uhallanikin!).

Malli: ihan omasta päästä,
paitsi palmikkoon mallia Lesley Stanfieldin kirjasta
Kauneimmat Neulemallit
Lanka: Itse koolattu Novita Wool 40 g
Puikot: 3,0 mm

Näistä tykkään, väri on kyllä nami. Vähän tuli napakat, jos teen toiset niin pitää muutama silmukka heittää mukaan lisää. Ja palmikostakin tykkään. Onpas omakehupäivä. Mietin, että näistä saattaisi vaikka ohjeenkin kirjoitella (kirjoitettavien ohjeiden jonoon vaan), jos sille päälle sattuu.

Lapaskuun saldo siis viisi paria. Ei mikään ihmeellinen, mutta ei nyt katsota tätä niin suorituskeskeisesti, hauskaahan tämä vain on. Ensi vuonna sitten uudestaan (hui, kun tuntuu kaukaiselta..).

Sukkasato, osa 3: Pienempään jalkaan

Sukkasadon päivitykset jatkuvat, viimeisenä vuorossa miulle täysin uusi aluevaltaus: pikkuruisten ihmisten sukat (jossain olen kuullut sen sanan, odotas, se alkoi l:llä, oliko se lapaset vai laspet vai.. eiku lapset, sehän se oli, ne on lapsia!).

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Sandnes Garn Lanett 20 g
Puikot: 2,75 mm

Kuuluisat ja suositut "junasukat". En ole ennen vauvansukkia tehnyt (oikeasti, en ikuna!), mutta kun oli ensin neuloskellut monta paria miesten sukkia suunnilleen miljoonalla silmukalla, teki yllättäen mieli kokeilla jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa. Nämä eivät kyllä tuottaneet pettymystä. Näiden neulominen oli todella mukavaa (kuten ehkä alla olevista kuvista voi päätellä), eikä yhdessä parissa mennyt edes kokonaista iltaa. Kukaan lähipiiristä ei vielä tietääkseni ole tekemässä näille täytettä, mutta ainakin olen valmiina kun niin tapahtuu (paitsi että pistän näitä varmaankin hyväntekeväisyyteen, mutta onpa ainakin malli valmiina..)

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Schachenmayr nomotta Regia Atlantis Color 20 g
Puikot: 2,5 mm

Kuten varmaan joku huomaa, tein näihin ja noihin edellisiinkin ohjetta lyhyemmän varren. Syy oli puhtaasti lankariitollinen (eli pelkäsin että loppuu), toivottavasti se ei vaikuta jalassapysymisominaisuuksiin, ainakaan liikaa.

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Nalle Colori 35 g
Puikot: 3,0 mm

Näissä on nyt se pitempi varsi, kului samalla hyvä osa Jalmarien jämäkerästä.

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Novita Bambino 30 g
Puikot: 3,0 mm

Kyllä, pidin tästä mallista. Nämä olivat viimeiset sukkasatoon valmistuneet, päättelin langat kahta minuuttia ennen puoltayötä viimeisenä päivänä. Eihän nämä aikarajat nyt ole mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta jos se kerran on asetettu, niin ylittäminen olisi huijaamista (tosin pääasiassa vain itsensä huijaamista, ja aivan kuin sitä ei tulisi harrastettua säännöllisesti..).

En ole varma mitä näistä itse sukista ajatella. Lankana on itse värjättyä (tästä lisää joskus myöhemmin) Novita Bambinoa ja tarkemmin sanottuna yritys tehdä kaksiväristä lankaa. En ole muutenkaan erityisemmin pastellisävyjen ystävä, ja näitä katsellessa tulee mieleen lähinnä räjähtänyt pussillinen ranskanpastilleja. Ehkä ne pitää vielä heittää väripataan ennen kuin kehtaa antaa eteenpäin.

Malli: omasta päästä, perussukka (tavallaan)
Lanka: sininen Lanettia, punainen Siljaa ja pinkki Nallea,
kulutus minimaalinen
Puikot: 2,0 mm

Sukkasadon postauksen on nyt muutenkin menneet kokojärjestyksessä, joten on vain sopivaa päättää kaikkein pienimpään. Tein vähän testiminisukkia ensi vuoden joulukortteja ennakoiden. Silmukoita loin 20 ja loput sujui tajunnanvirralla. Kun yritin punnita näitä ei miun vanhan vaa´an viisari edes värähtänyt, joten veikaisin painoksi yhteensä joitakin grammoja. Ei liene kulutus siis montakaan metriä per sukka. Jos näitä tekisi aina silloin tällöin vuoden mittaan, kertyisi kortteihin tarvittava määrä helposti. Tosin, jos menneisyydestä voi vetää mitään johtopäätöksiä, teen näitä sitten paniikissa marraskuun lopussa.

Sukkasato loppui, ja taisi tässä välissä itse asiassa loppua tuo lapaskuukin. Siitä seuraavalla kerralla. Nyt mie lähden juomaan glögiä, oikein mantelin kera!

P.S. Kiitos viime postauksen sukkia kommentoineille, ihan tulee hyvälle mielelle moisesta.

Sukkasato, osa 2: Kauniimman sukupuolen töppösiä

Eilen satoi lunta, tänään on jo melkein kinokset ja aurinkokin pilkistelee pilvien takaa. Nyt näyttää jo oikealta talvelta! Joulufiilis sen kun kasvaa, sen kunniaksi joulunpunaiset sukat:

Malli: Paraphernalia (ravrav) by Taina Anttila
Lanka: Gjestal Silja Sock Yarn 100 g
Puikot: 3,0 mm

Millonkohan mie tähän malliin kyllästyn. En ainakaan vielä. Ehdoton suosikkisukkamalli, mitäpä siitä muuta sanomaan. Pukinkonttiin menossa, onneksi piti tehdä vähän liian isot miun jalkaan, muuten olisi kiusaus pitää nämä itsellä.

Malli: Jalmari-socks by Katiija
Lanka: Novita Nalle Colori 90 g
Puikot: 3,0 mm

Neuloskelin iloisesti menemään kunnes ensimmäisen sukan kärkikavennusten kohdalla aloin katsomaan, kun miulla näyttää sukat jotenkin erilaisilta kuin ohjeessa. Kyllä, noiden raitojen pitäisi kallistua toiseen suuntaan. Onneksi käsitöissä ei ole oikeaa tai väärää, on vain persoonallista. Lisäksi mie taidan tykätä näistä enemmän tällaisina. Syntyihän se shamppanjakin vahingossa, vai miten se meni.. Pukinkonttiin nämäkin.

Malli: Sunday Swing Socks by Kristel Nyberg
Lanka: ONline Supersocke 100 Afrika Color 100 g
Puikot 2,5 mm

Nämä ei olleet ihan yhtä suosikit kuin ehkä muut sukkasadon tuotokset. Mallineule on kaunis ja langastakin tykkäsin, mutta mallineuleen vuoksi sukat lähtevät kiertymään voimakkaasti. Kun yrittää pistää jalkaterää oikein jalkaa, on kantapää kiertynyt jo puoleen matkaan nilkan päälle. Miulla on epäilys, että kunnon kastelu ja pingotus saattaisivat auttaa, ja kyseisen operaation aion joskus myös toteuttaa, sillä ilman tuota kiertymistä kyseessä olisi varsin hyvät ja nätit sukat.

Malli: Polly Jean (ravrav) by MJ Kim
Lanka: Schachenmayr nomotta Regia Atlantis Color 75 g
Puikot: 3,0 mm

Nämä sukat olivat siitä jännät, että mallineuleen oppi jo ennen ensimmäisen mallikerran loppua, mutta neulominen vaati silti jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Lapsena minulle opetettiin, että jokaisessa neuleessa pitää olla ainakin yksi virhe, ikään kuin tekijän puumerkki, ja näissä sukissa taitaa olla vähän useampikin. Onneksi niitä ei huomaa ulkopuolinen, en ole varma huomaisinko itsekään. Lopputulos on mieluinen, hyvällä omallatunnolla voi pistää joululahjapakettiin.

Malli: Ne on vaan sukat by Taina Anttila
Lanka: Novita Jussi 100 g
Puikot: 3,5 mm

Hihii, opettelin uuden kantapään! Tai no, uuden ja uuden, tiimalasikantapää kun on ihan sama homma kuin tuo kärkialoitus, joita sukissa käytän. Mutta nyt osaan käyttää sitä uudessa paikassa. Kantapäistä ehdottomasti helpoin, ainakin minun osaamista, ja ihan hyvinhän tuo näyttää kantapäähän muotoutuvan. Näissä sukissa oli ideana kerä Jussia, sukkasato ja jotain tarttis tehdä. Neuloin kunnes lanka loppui, joka ei ollut kauhean pitkään, lyhytvartiset tuli. Näille ei vielä ole kohtaloa, pitäisiköhän pistä hyväntekeväisyyteen.

Vielä on yksi sukkapostaus edessä ennen kuin päästään lapaskuun puolelle. Täytyy hoitaa sukat nopeasti alta pois, että pääsee näyttämään miun uusia, ihania rannustimia!

Sukkasato, osa 1: Miesten maailma

Sukkasadon purkamisen aloittaa karvaisten jalkojen sarja. Kaikki neulottu pukinkonttiin (paitsi että taisi yksi pari jo eksyä kotimiehen jalkoihin, eli pitää varmaan ainakin vielä yhdet tehdä ennen joulua).

Malli: Kärjestä aloitettu perussukka
Lanka: Novita 7 Veljestä 120 g
Puikot: 3,5 mm

Malli: Sama kuin edellä, paitsi raidat toisin päin
Lankat: Novita 7 Veljestä 120 g
Puikot: 3,5 mm

Nimesin nämä parit Turtle Stripes-sukiksi, kun ihan tuli jotenkin kilpikonna tuosta värityksestä mieleen. Opettelin myös uuden kantapään: Ullasta löytyi ohje kärjestä neulottuun kiilakantapäähän. Vähän enemmän värkertämistä siinä on, mutta piti saada vahvistetut kantapäät kun kovaan käyttöön nämä kuitenkin tulevat.

Malli: kärjestä aloitetut Petäjä-sukat by Eeva Saviranta
Lanka: Gjestal Nagano 100 g
Puikot: 3,0 mm

Petäjästä tykkäsin paljon. Miehille on vähän vaikea löytää malleja, joissa on ideaa mutta ei liian paljon. Miehet ei taida kovin koristeellisten sukkien päälle ymmärtää, katsovat vaan oudosti ja kaikessa hiljaisuudessa hautaavat sukat jonnekin sukkalaatikon uumeniin. Mie en taas neulojana jaksa kovin montaa paria sileitä perussukkia tikuttaa. Mutta nää oli kivat, mallikin oli mukava neuloa. Näissäkin kokeilussa tuo uusi kiilakantapää.

Malli:kärjestä aloitettu Jules by Kate Blackburn
Lanka: Novita Nalle 120 g
Puikot: 3,5 mm

Nämä on kokoa varsin iso, kuulin huhuja että lahjan saaja on isojalkainen. Ovat itse asiassa mallillekin vähän isot, ei sentään näy kuvassa. Mukava oli Juleskin, samat asiat pätee kuin Petäjissä. Ja kantapää on kanssa sama.

Nyt kun pitkästä aikaa neuloin miesten sukkia niin palautui taas mieleen, että kyllä sillä koolla on väliä (siis mie puhun SUKISTA, ei saa ajatella tuhmia). Iso sukka = paljon silmukoita = enemmän neulottavaa = enemmän aikaa. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta nyt tuntuu hyvältä kun voi joululahjapaketteihin kääräistä lämmintä ja pehmeää (aikuinen varmaan sitä jo arvostaakin, muistan etten ainakaan itse lapsena arvostanut). Seuraavassa osassa jotain vähän sirompaa.

Onko se sateenkaari? Onko se voileipä?

Ei, kun se on miun sukkasadon saldo.

Jatkoa seuraa.

Ohimennen

Päivitin tämän vuoden lankasaldoa varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen. En ole avannutkaan hankitun ja kulutetun langan exceliä koko sinä aikana, joten hauskaa oli yrittää mietiskellä mitä kaikkea lankaa sitä on kuuden viime kuukauden aikana ostellutkaan. Valmistuneet projektit näkee onneksi ravelrystä, niiden kirjailu oli huomattavasti helpompaa. Kirjoittelin muistinvaraisesti (ja stashista luntaten) hankittuja lankoja exceliin ja sitten summasin luvut yhteen ja voi hyvänen aika.. Tämän vuoden aikana on sitte tullu hankittua vaivaiset 12,5 kiloa lankoja, eikä vuosi ole vielä edes lopussa. Mistä tunnet sä addiktin..

No, on täällä kulutettukin yli 6 kiloa (en tiedä onko tämä hyvä vai huono kulutussuhde, tarvittaisiin kai vertailukohtia), eikä se vielä sisällä sukkasadon aikaansaannoksia. Selvää ainakin on, että viimevuotinen seitsemän kilon kulutus ylittyy, todennäköisesti reippaasti.

Kai asiat voisi huonomminkin olla. Voisinhan mie keräillä esimerkiksi kiviä, painaisivat varmasti enemmän kuin ihanan kepoiset langat. Eivätkä lämmittäisi yhtä paljon talvipakkasilla. Eikä niitä voisi samalla tavalla silitellä (tai no, jokainen omien mieltymyksiensä mukaan tietenkin). Hmm.. No, hamstereihin kolme ja puoli kuukautta, siinä välissä todennäköisesti ainakin yksi reissu Helsinkiin (muistanette viime kerran?), todellinen vaaran paikka. Niin oliko niitä terapiaryhmiä lanka-addikteille jossain tarjolla?

Pienenä lohdutuksena ja loppukevennyksenä kesällä valmistunut puhdetyö:

Malli: oma, virkattu peruspyörylä
Lanka: Novita Mambo 100 g
Koukku: 7,0 mm

Sähkönsininen Mambo pyöri varastossa aikansa, kunnes huomasin että sehän käy väriltään nätisti yhteen miehen käsipainojen kanssa (painot sijaitsivat ennen paljaalla lattialla ja tekivät siihen kivoja pieniä syvennyksiä). Peruspyörylä kiinteillä silmukoilla, reunassa kerros rapuvirkkausta, koristeena pieni virkattu hirvi (huomatkaa hauska yksityiskohta: hirvellä leukaparta!).

Hrr..

Se on jokavuotinen vitsi miten talvi aina yllättää autoilijat, mutta nyt täytyy myöntää että kylmyys on päässyt yllättämään miut. Tuntuu kuin kaunis ja kuulas syksy olisi äkkiä nykäisty julmasti pois ja korvattu tuiskulla ja viimalla, joka on niin kylmä että hampaissa asti vihloo. Eilen täytyi myöntää ankea totuus ja viimein raahata talvitakit ja -kengät varastosta. Myös jokasyksyinen asusteongelma on jälleen tehnyt comebackin: mikään viime talven lapaset ei miellytä, kaulaliinat ei sovi minkään kanssa ja pipot saavat pään näyttämään kananmunalta. Näinköhän sitä taas joutuu villa-asustetalkoisiin. Kyllästyvätköhän neulojat nopeammin vanhoihin tekeleisiinsä? Toisaalta kaikkiin vanhoihin töihin on jonkinlainen tunneside, mutta toisaalta päivät pitkät netissä näkee kuvia toinen toistaan suloisemmista malleista. Aita, ruoho, vihreä, jne.

Niin, oli miulla esiteltävä työkin (nyt kun ei blogannut pitkään aikaan niin on jonoa mistä valita).

Malli: Shetland Triangle (ravrav) by Evelyn A. Clark
Lanka: Pirkanmaan kotityö Ohut Pirkkalanka 100 g
Puikot: 4,0 mm

"Tää on hirmu suosittu, kokeilen" -sarja jatkuu. Ensikosketus Pirkkalankaan, ja kyllä tykkään. Rakastan tuota väriä ja mitä olen katsellut niin Pirkkalangassa noita ihania värejä riittää. Shettis mallina lunasti kyllä odotukset: helppo mutta todella nätti lopputulos. Minulle tulee tuosta kuviosta ja väristä mieleen maalaisromanttinen ohrapelto ilta-auringossa (en tosin ole nirso, muutkin viljat sopii ko. mielikuvaan). Ei sillä että sellaista kaupunki-ihmisenä olisin koskaan omin silmin nähnyt..

Huivin loppusijoituspaikka on vielä mietinnän alla. Vaikka rakastan lopputulosta ja varsinkin väriä, en oikein käytä hartiahuiveja, ja kaulassa tämä menisi armottomasti ruttuun. Pitänee alkaa tähyillä mahdollisia joululahjauhreja.

Sukkasadon 6. viikko takana, ja omat saavutukset oli..?

No, on täällä oikeasti sukkia tehtykin, yhdestäkään en vaan ole saanut langanpäitä pääteltyä ja kuvia otettua. Muutenkin on taas blogipuolella ollut hiljaista kuin peruskurssin palautetilaisuudessa, mutta ei se onneksi tarkoita etteikö neulerintamalla tapahtuisi. Varsinkin kun parina viimeisenä päivänä on tullut sitä valkoista juttua taivaalta, on villavermeet nousseet arvoon arvaamattomaan ja uusia ideoita rapisee kuin.. no, pisaroita taivaalta. Muun muassa nämä jo (köh köh) viime keväänä valmistuneet mutta ikuisuuden kuvausta odotelleet punajaiset päässeevät lähipäivinä käyttöön:

Malli: omasta päästä, inspiraationa toiminut Tikrun Hetale
Lanka: Novita Rose Mohair 110 g
Puikot: 6,0 mm

Mie tykkään ja kovasti. Ei liian lämmin, ei kylmä, ihan asiallisen näköinen, passeli. Malli on siis ihan perus, ylhäältä alas raglanlisäyksillä, sivuissa parin silmukan muotoilut ja reunoissa 1 o, 1 n -joustinta. Lankaa meni yllättävän vähän, kolmatta kerää vain hitusen verran. Langat on jo valmiina pariin samanlaiseen, olisi vaan ehkä pitänyt tehdä jotain muistiinpanojakin tätä kappaletta tehdessä..

Malli: se kuuluisa February Lady Sweater (ravrav) by pamela wynn
Lanka: Adriafil New Zealand 400 g
Puikot: 4,5 mm

Pitihän se tehdä kun se on niin suosittu. Ja olihan se mukava tehdä, populääri ihan syystäkin. Pistin yläreunaan kolmen napin sijasta neljä, mutta muuten neulonta meni ihan ohjeen mukaan. Väri on mitä on, mutta en yleensä ole kovin värikranttu, tärkeintä että on mukava päällä ja lämmittää. Menköön siis tällä kertaa. Suostuisikohan vuokranantaja tekemään meille parvekerempan, jos oikein nätisti selittäisin että tarvetta olisi nätimmälle kuvauspaikalle..?

Ilta-aurinko savannilla

Ja koska viime postauksessa tuli sanottua ettei sukkia ole valmistunut, niin pitäähän sekin nyt osoittaa vääräksi. Nämä ovat tosin olleet langanpäättelyitä varten valmiit useamman kuukauden, joten en mie nyt ihan suoranaisesti valehdellut.

Malli: Ihan oma perussukka, kärjestä aloitettu
Lanka: Järbo Garn Mellanraggi 100 g
Puikot: 3,5 mm

Tämä lanka tarttui mukaan ihan vain värien takia. Kuva ei ihan tee niille oikeutta, mutta kyllä siitä idean näkee. Raidatkin sattuivat kohdalleen just eikä melkein, ei tarvinnut pahemmin sompailla niiden kanssa. Halusin mahdollisimman paljon tasaista pintaa että värit tulisivat parhaiten esille, ja sukat ovatkin reunan joustinta ja paria varren takana kulkevaa nurjaa raitaa lukuunottamatta ihan sileää neuletta.

Lanka oli tosi mukavaa neulottavaa, pehmeää ja kulki mukavasti puikoilla. Toivon ja rukoilen että se myös kestää käytössä, aiempia kokemuksia kun ei ole. Kohta pääsee kokeilemaan, on jo parina iltana pitänyt pistää villasukat jalkaan kun on varpaita palellut. Pian se on myönnettävä: tämäkin kesä loppuu. Suren, ja yritän lohduttautua lämpimillä lankakerillä.

Syyskuu on sukkailukuu

Kiitos huivia kommentoineille ja blogia onnitelleille, tosi hyvälle mielelle tulee kun teidän kommentteja lueskelee.

Sitten tulevaisuusasioihin:

Pistin ilmoittautumisen menemään.


Viime aikoina sukkia ei ole pahemmin tässä taloudessa valmistunutkaan, ja nyt olen vähän aikaa ihan pantannutkin sukkaprojektien aloittamista, pääsee sitten ensi kuussa kunnolla sukittelemaan. Suunnittelin jo että tänä jouluna lahjon ihmiset sukilla, ensi vuonna annan sitten taas jotain muuta. Muutenkin on jo joululahjalistat hyvällä mallilla, osa lahjoista tehty ja ostettu ja melkein kaikki loputkin ainakin suunniteltu. Tänä vuonna olen kerrankin ajoissa! (no jaa, joka vuosihan tätä tulee sanottua, ja sitten on kuitenkin kiire. Mutta ehkä tänä vuonna..)

Kontata osaa, kohta ehkä jo käveleekin

Oho, blogilistaa selaillessa huomasin että tänäänhän on kulunut tasan vuosi ensimmäisestä postauksesta. Vuosipäivä siis. Mitenköhän tätä nyt oikein juhlisi, tuli vähän kulman takaa. Juhlitaan ny aluksi vaikka esittelemällä uusi työ:

Malli: Shipwreck Shawl, Knitty Spring 2009
Lanka: teetee Kamena, 100 g
Puikot: 3,5 mm, 5,0 mm ja 6,0 mm

Hahaa, heilautuskuva onnistui! Ei kovin omaperäistä, mutta oli se kyllä hauskaa. Jostain syystä olen viime aikoina alkanut tykästyä isoihin, pyöreisiin huiveihin. Syy tähän on tuntematon, sillä en talvisten juhlatilaisuuksien lisäksi keksi niille mitään käyttöä. Mutta kun tekee mieli, niin silloin pitää vaan tehdä. Tähänkin onneksi löytyi langat omasta takaa; purin vuosia sitten virkkaamani kahden kamenakerän ponchon, joka oli jo muuton yhteydessä lähdössä kirpputorille, mutta josta en sitten raaskinutkaan luopua. Sanokoot mitä sanovat, joskus hamsterivietistä on oikeasti hyötyä!

Shipwreck on nätti malli, varsinkin tuosta kiertävästä lehtikuviosta tykkään aikamoisesti. Pitsineuleista puuttuivat tutut välikerrokset ja se aiheutti vähän hämmennystä. Ja se reuna. Tuhansia ja tuhansia "k2tog, yo" -toistoja. Ohut lanka ja paksut puikot. Kiintiö tuli kyllä täyteen, mutta en usko traumatisoituneeni, ainakaan liikaa. Kaikenkaikkiaan oli tämä kaiken sen työn arvoinen. Seuraavaksi pitää vaan alkaa tarkkailemaan jos löytyisi tarpeeksi prameat juhlat että huivin voisi ottaa käyttöön.

Haluaisin nyt kiittää kaikkia, jotka ovat tätä blogia seuranneet ja kommentoineet, kulunut vuosi on ollut blogimielessä hyvin antoisa. Välillä on ollut vähän pitempiäkin taukoja, sellaistahan se elämä on, kerralla voi keskittyä vain tiettyyn määrään asioita. Toivon kuitenkin, että olette tykänneet lueskella, meininki tuskin tulee dramaattisesti muuttumaan, kun ei kerta bloginpitäjäkään ole mihinkään muuttumassa. Samaa lärpätystä tiedossa seuraavallekin vuodelle. Eli siis kiitos ja kumarrus, hauskaa on ollut teidän kaa.

Kuuma! Ihanaa!

En tiedä teistä muista, mutta täällä nautitaan kesästä täysin siemauksin. Vaikka on kuuma ja hikinen olo, mieli laulaa onnesta. Olen kesäihminen.

Ja mitä kesäpäivänä on hyvä tehdä? Pukeutua villaan ja mennä kylpemään auringossa. Ja pistää mies kameran kanssa viereen ottamaan kuvia, tietenkin.

Malli: Buttony Sweater by Katie Marcus
Lanka: Schoeller+Stahl Elfin Color 150 g
Puikot: 6,0 mm

Tämän langan ostin täysin käsituntumalla. Miten pehmeä ja pörröinen. Pelotti vähän, että tuleeko levoton sekaraitasotku kun isoksi pinnaksi pistää, mutta hyvinhän tuo asettui. Ihan tulee mieleen rantakivet, joille järvi on huuhtonut levää. Buttony on kyllä takuuvarma takki, jos vaan jaksaa neuloa sileää koko tekeleen verran.

Malli: Ribbed Lace Bolero by Kelly Maher
Lanka: Novita Cannes 155 g
Puikot: 5,0 mm

Pääsin tuossa joku aika sitten hipelöimään Villilangan uutta hihatinta (vai miksi näitä nyt äidinkielellä kutsutaankaan), ja sen verran tykästyin että oli pakko tehdä oma. Mallista tykkäsin tosi paljon, ei muotoiluja eikä mitään ylimääräistä hommaa: Suorakaide, kaksi lyhyttä saumaa ja se siitä. Ja istuukin kuin valettu. Ei voi käsittää miten, mutta niin se vaan tekee.

Olen tietoinen Novitan lankojen vaaroista, mutta Cannes oli niin pehmoista ja vilpoista että oli sitten pakko kokeilla. Mukava lanka neuloa, paitsi että ohuet yksittäiset säikeet tarttuvat helposti kaikkeen karheaan ja kulmikkaaseen ja tuloksena on inhottavia lenkkejä. Iholla tuntuma on kuitenkin juuri niin pehmeä ja miellyttävä kuin bambusekoitteelta sopii odottaakin. Tämä on kyllä SE asuste kesäisten juhlamekkojen seuraksi, harmi että kerkisivät tältä kesältä jo kaikki mennä ohi. Pitääkin ensi kesää silmälläpitäen tarkkailla garderoobia, jos sitä vaikka tekisi kaikille mekoille omansa, sävy sävyyn tietenkin.

Seuraavalla kerralla taas lisää, mie lähden nyt parvekkeelle taivasta pällistelemään!

Kolme silmää ja kuusi varvasta

Aloitetaas wanhoilla asioilla. Minulle annettiin tunnustus!


En tiedä mitä sanoa, paitsi tietenkin kiitos. Todella mukava tietää että joku on tykännyt miun blogia lueskella (tai vähintään kuvia katsella). Kiitos, San!

Sain myös Haasteen. Onneksi tämä oli sellainen mukava, eikä sellainen tuimannäköisen miehen käteen lätkäisemä, josta yleensä seuraa paljon harmaita hiuksia ja asianajajille maksettavia rahoja.

Haaste tuli Ritvikseltä, ja tarkoituksena on kertoa muutama tuntomerkki itsestäni. Tässä ne sitten tulee:

1. KOKO: Taaperran suunnilleen 160 sentin korkeudella, eli ei tässä mikään hongankolistaja olla. Paino.. no, ei liikaa, mutta ei nyt totisesti liian vähänkään, sanotaan että en mie nyt väkijoukosta sen vuoksi erotu.

2.NÄKÖ: Huonohko, siksi lasit aina päässä. Mitä sitten ulkonäköön tulee, hiuksia varsin vähänlaisesti, tänään taas tarkoitus kotiparturoida senttiin tai alle. Olen pari kertaa yrittänyt kasvattaa pidemmät, mutta jossain kymmenen sentin kohdalla menee hermo ja pakko pistää pois. On vaan niin mukava, ei voi mitään. Muuten ei mitään ihmeellistä kerrottavaa, olen kai aika perusmöllykkä.

3.VAATTEET/LISUKKEET: Pukeutuminen sellaista perushuoliteltua, pitää olla mukavaa, muuten ei tule vaatetta pidettyä. Tykkään korkokengistä, mutta en pidä niitä koskaan, kun jalka on tottunut lonttoslenkkareihin ja valittaa heti jos on jotkin hyvännäköiset kengät jalassa. Laukku on aina mukana kun lähden kotoa pois. AINA. Ei ole niin isoja taskuja että kaikki tarpeellinen mahtuisi mukaan.

4.LUONNE: Sellanen vähän ujo, tykkään istuskella hiljaa ja tarkkailla kun muut hölöttää. Paitsi sitten oman miehen seurassa, sitten käy suu senkin edestä (raukka, sääliksi käy melkein). Kotihiiri, omassa pesässä paras.

Olen nyt tylsä, enkä pistä tällä kertaa eteenpäin, pääasiassa siksi ettei juuri nyt ole aikaa lähteä selailemaan kaikkia lukemiani blogeja että kellä kaikilla tämä on jo kiertänyt. Mutta kiitos Ritvikselle haasteesta, oli todella pieni haaste miettiä että mitenkä paljon sitä kehtaa itsestään paljastella, tälleen koko kansan edessä..

Nyt sitten itse asiaan, eli pistetääs tähän yksi valmistunut työ. Miehellä oli synttärit tuossa kevähällä ja lahjaksi näpersin tällaisen. Kuka tunnistaa?

Malli: Nibbler by Alicia Ramire
Lanka: Novita Linnea (musta) n. 100 g,
Drops Paris (valk. & beige), molempia noin puoli kerää,
Drops Muskat (punainen) samoin puoli kerää,
Novita Brilla (tossuihin) pieni nöttönen
Koukku: 3,0 mm

Onhan tuo ny aika sulonen, katse kuvastaa erittäin hyvin sitä olotilaa joka monen tunnin opiskelun jälkeen itselläkin usein on. Todella mahtavaa, että joku jaksoi näpertää ja kirjoittaa ohjeen, en varmaan olisi tuohon itse pystynyt, ainakaan jaksanut. Yksityiskohtia on ihan kiitettävästi, kulmakarvat ja jopa söpöt pienet sormet ja varpaat:


Viimeistelyssä oli kyllä hommaa, kuin pisteenä i:n päälle riuhdoin viimeisiä solmuja kiinni, joilloin lanka katkesi ja parsinneula hujahti suoraan silmään. Onneksi ei seurannu kuin punoitusta ja säikähdys. Ei ne ole käsityötkään mitään hienohelmojen hommia, riskit on suuret ja varuillaan saa aina olla.

Tässä kaikki tällä kertaa, toivotaan hyvää säätää huomiseksikin, voisi nimittäin kuvailla noita muitakin valmistuneita.

Shh! Kuuntele! Jostain tulee heikkoa pihinää..

Siinähän se meni kevät sairastellessa, kesäkuu opiskellessa ja iso osa heinäkuuta (ainut lomakuukausi vielä) reissatessa läpi enemmän tai vähemmät pakolliset sukulaisuudet, ja blogiraukka jäi vähemmälle huomiolle. Käsissä on vipattanut yksi jos toinenkin työ, tosin aloitettu on reilusti useampaa kuin lopeteteltu, harmi kun ehti tuo Fufoilukin vierähtää ohi melkein huomaamatta (pitää varmaan pitää oma fufoilu/hamsterointikuukausi..). Nytkään ei tosin ole vielä mitään kiinnostavaa kuvamateriaalia, pääasiassa vain ilmoittelen (sille mahdolliselle yhdelle lukijalle, jota saattaa kiinnostaa kaiken tämän ajan jälkeen) että blogi ei ole kuollut, kuten en ole minäkään, ja että luvassa on kunnon pläjäys viime kuukausien valmistuneita, jahka kuvat saan otettua ja pääsen omalle koneelle niiden kanssa leikkimään, toiveideni mukaan vielä tämän viikon aikana.

Siihen asti; nauttikaahan kauniista säistä, nyt kun niitä vielä riittää!

Rästitöitä

Aurinko paistaa, iso osa lumesta on tehnyt ihastuttavan katoamistempun, tämä on sitä kevään riemua. Vaikka tienvarret ovat harmaat ja likaiset, ei se haittaa yhtään. Innoissaan tulee tiirailtua että josko sitä kohta näkisi kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Vappusimat tosin unohtui pistää käymään, taidetaan tänä vuonna ostaa ihan kaupasta.

Vuorossa paluu menneisyyteen, eli lisää aikoja sitten valmistuneita töitä.

Malli: Paraphernalia (ravelrylinkki) by Taina Anttila
Lanka: Gjestal Maija 100 g
Puikot: 2,5 mm

Tehty taas kärjestä alkaen ja niin pitkään kun lankaa vaan riitti. Tämä malli on kyllä ihana, eiköhän näitä valmistu vielä useammatkin jossain vaiheessa. Olen rakastunut tuohon Maijan sinapinkeltaiseen sävyyn. Keväinen keltakausi vaan jatkuu ja jatkuu.

Malli: Chromosome Socks, oma
Lanka: Garnstudio Drops Fabel 100 g
Puikot: 2,5 mm

Fabelipa oli sitten vähän riittoisampaa. Lankaa vaan riitti ja riitti ja sukka vaan kasvoi pituutta. Kahdesta kerästä tuli melkein polvisukat. Paraphernalioiden innoittamana pistin sivuihin vähän palmikkoa. Nimi kromosomisukat tulee siitä, että jos vähän siristää ja oikein käyttää mielikuvitusta, voi palmikossa nähdä kyseisiä perintöainespalleroita. Sukat on parhaillaankin jalassa, tykkään kovasti.

Heitetään tähän vielä toinenkin vihreä:

Malli: Gail (aka Nightsongs) by MaweLucky/Jane Arauj
Lanka: Novita Rose Mohair 100 g
Puikot: 5,0 mm

Fascinen (ravelrylinkki) neuvot olivat avuksi mallikuvion toiston ymmärtämisessä. Malli on tosi nätti, meinasi vaan lopussa lanka loppua joten jätin viimeiset kerrokset pois. Tämäkin ollut ahkerassa käytössä, mieli vaan tekisi taas uutta, vähän keväisempää huivia. Oppisikohan sitä koskaan pärjäämään yhdellä ainoalla huivilla koko talven, kuten niin monet karvaisemman (köh köh, oli tarkoitukseni sanoa komeamman) sukupuolen edustajat tuntuvat oppineen..?

Elonmerkkejä

Flunssa tuli, bloginpäivitys jäi. Nyt ollaan jo hyvässä matkassa terveyttä kohti ja innostus päivittämiseen palailee hiljalleen. Asiaakin on riittämiin, mitäpä muuta pieni ihminen sairauden kourissa kärsiessään tekisi kuin lohduttaisi itseään neulomalla? Teen aloituksesta nyt kuitenkin kevyen ja pistän tähän työn, joka olisi pitäny esitellä jo aikapäiviä sitten.

Malli: Buttony Sweater by Katie Marcus
Lanka: Fantasy Fluffy Chunky by SOK 300 g
Puikot: 5,0 mm

Miun ihka eka Buttony, mutta ei totisesti viimeinen. Kuten taustalla olevista nietoksista voi päätellä, tämä valmistui jo jonkin aikaa sitten. Itse neulontaosuus oli ohi helmikuussa, mutta täydellisten nappien etsintä venytti viimeistelyä maaliskuun puolelle. Ja kyllä näitä kannattikin odottaa, sillä kun paikallisen käsityöliikkeen nappihyllystä minua katsoivat herkullisen toffeenväriset napit, oli se rakkautta ensisilmäyksellä.


Lanka on kirpparilöytö, alkuperäistä ikää en uskalla edes arvailla. 12 prosenttista villaa, loput alryyliä, pehmoista kuin mikä. Ja kun paitalangat maksavat alle vitosen, ei voi muuta sanoa kuin "kierrättäminen kunniaan!".

Loppuun vielä nätti pannulappumalli, tässä saattaisi olla ideaa ensi joulun pukinkontintäytteiksi.

Malli: Starburst Hotpad Pattern by Loretta Schep
Lanka: Novita Silja 50 g
Koukku: 3,5 mm

Ainakin täällä kaakkoisessa Suomessa aurinko paistaa ja elämäkin hymyilee. Nauttikaahan ihmiset auringosta, kohta koittaa taas Suomen kesä, tunnetusti kylmä ja vähäluminen!

Ei ruokittu lamaa

Okei, pääsi viikko sitten niinsanotusti mopo karkaamaan kätösistä. Oli tosin puoliksi harkittu karkausreissu. Tein nimittäin spontaanin, mutta usein unelmoidun retken katsastamaan Helsingin neulojalle tarjoamia iloja. Ja niitä iloja kyllä löytyi, ihan koko rahan edestä (aivan kirjaimellisesti..).

Hypättiin kanssaneulojan kanssa aamuseltaan junaan ja päivän aikana sitten kierrettiin Priima, Vihreä Vyyhti, Fiinaneule, keskustan Menita ja Ogelin Nordia. On siellä pääkaupunkiseudulla asiat meinaan aika lailla erilailla kuin täällä pohjoisempana, sen sai huomata. Varsinkin Menitaan ja Nordiaan jäi ihan himo, niissä olisi voinut tallustella ja silitellä keriä ties kuinka pitkään.

Lankaa tarttui mukaan (nyt taas kirpasee sanoa ääneen) pehmoiset 4,3 kiloa, eli vajaat kaksi kertaa se mitä hamsterikuussa kuluttelin pois. No, tulipahan tuettua taloutta (tosin ei omaa).

Yritän nyt tässä valita että mitkä ostoksista nostaisi esiteltäväksi, mutta valinta on vaikeaa. Hyvä merkki, sanoo että tuli ostettua paljon mieluista. Näytetään nyt tarkemmin ainakin pari.

Järbo Garn on ihan uutukainen lankamerkki, uusia kokemuksia siis taas luvassa (kts. UEL). Olen ilmeisesti pääsiäisen/kevään siivittämänä siirtynyt maaniseen kelta-oranssi-ruskeaan kauteen, tässäkin kerässä värit olivat niin herkulliset ettei ottamatta jättäminen edes käväissyt mielessä.

Ei nimi lankaa pahenna, jos ei lanka nimeä. Schoeller+Stahl Elfin Color, kerä pehmoinen kuin kissanpentu ja kattokaa ny noita värejä.

Nii-in, keltaista ja ruskeaa, tämä oli pakkoväriostos.

Yksi vielä! (juu, tämä viaton lausahdushan se siellä Helsingissä miut tuohon lankamäärään siivitti)

Siinä se sitte on, kallein koskaan ostamani sukkalanka (tai mikään lanka sen puoleen). Araucania Ranco Solid, väri ei ehkä niin kirkas kuin kuvassa vaan enemmän kytevän punaruskea. Lanka on pehmeää ja ihana hypistellä. Ennen kuin löytyy se täydellinen malli hoitaa vyyhti hyvin stressinpoistajan virkaa.

Olen mie oikeasti jotain neulonutkin, seuraavassa postauksessa esittelen sitten niitä. Nyt tuli kuvista taas lankahimo, täytyy mennä uusia keriä silittelemään. Jos tämä on sairautta, niin en halua olla terve!

Äkillinen painonnousu

Hupsista!

Kaksi on päivän maaginen luku

Parin viime päivän aikana otin sitten oikein kovan hamsterikuun loppuspurtin. Lauantaina vierähtää poissa kotoa, joten tämän kuun hamsteroinnit loppuu pakolla tänään. Piti siis vähän kiriä että tulee tavoitteet täyteen. Ensin jokunen alkuviikon valmistunut:

Malli: Reverse Hotpad, oma
Lanka: Novita 7 Veljestä (raita ja tavallinen) 45 g
Koukku: 3,5 mm

No kappas, olisko se taas yksi patalappu. Mutta on se kumma, kun näihin ei kyllästy. Ovat niin hyvää luentovirkkausta että valmistuvat kuin itsestään. Pitää alkaa lahjoittelemaan sukulaisille, itsellä näitä on varmaan jo seuraavan vuosikymmenen tarpeisiin.

Malli: Reverse Hotpad, oma
Lanka: Novita Nalle 35 g
Koukku: 3,0 mm

Ei näistä edes keksi enää mitään sanottavaa!

Malli: Reverse Hotpad, oma
Lanka: Novita 7 Veljestä 65 g
Koukku: 3,5 mm

Nämäkin langat vähintään kymmenen vuotta vanhoja pallosia, jotenkin niitä aina vaan putkahtelee esiin.

Malli: Ailin Lapaset by Tuulia Salmela (Ulla 03/05)
Lanka: Novita 7 Veljestä 90 g
Puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm

Lapaskuun aikana tein parit Ailit, jäivät mieleen ihan mukavana neulottavana. Nyt kun sitten iski pieni ideallinen musta aukko niin pistin nämä puikoille. Keskiosaan lisäsin yhden mallikerran ja puolta numeroa suuremmat puikot niin ettei tule liian pienet.

Sitten kuun loppuspurttiin. Muistatteko vielä nämä? Minä olen muistanut ne koko kuukauden, kaiken sen ajan kun olen nyhrännyt kymmenen gramman keristä pieniä jämätöitä. Päätin kruunata hamsterikuun hemmottelemalla itseäni paksulla langalla ja sitä myötä runsailla grammoilla (ainakin edellisiin töihin verrattuna). Mamboista syntyivät nämä:

Malli: oma sovellus, mallineule Pescovegetariaaneista
Lanka: Novita Mambo 65 g
Puikot: 7,5 mm

Malli: Pescovegetarian Mittens by Veera Villapuu
Lanka: Novita Mambo 100 g
Puikot: 6,0 mm

Malli: Pescovegetarian Beanie by Veera Villapuu
Lanka: Novita Mambo 95 g
Puikot: 6,0 mm

Kun vedän kaikki nämä päälle niin olen ihan keltainen, kuin aikainen pääsiäistipu! Väri on ihanan pirteä, pakkoasusteet aurinkoiseen päivään. Hattu ja lapaset on ohjeen mukaan, kaulurin tein isommilla puikoilla ja neljällä mallikerralla. Täytyy sanoa, että vaikka tuo kalanruotokuvio onkin helppo ja mukava tehdä niin nyt sitä on kyllä saatu tämän kevään annos täyteen.

Alunperin ajattelin että Pescot on miun viimeinen hamsterityö, mutta kun aikaa oli vielä pari iltaa ja lankaa (edelleen) jäljellä enemmän kuin jaksaa neuloa, iski ahneus. Tikuttelin sitten vielä pari jämäkerää pois, syntyi nämä:

Malli: oma, tavan kärkialoitteinen

Lanka: Novita 7 Veljestä, jämiä 106 g
Puikot; 3,5 mm

Miekkoselle sukat. Olisiko se oikeasti niin vaikeaa vain kirjoittaa niitä mittoja ylös, ettei jokaista sukkaparia tehdessä tarvitsisi mittailla jalkaan? Näidenkin kanssa meinasi mennä hermo, kun ensin tuli liian isot ja piti purkaa ties miten paljon ja sitten kun tein uudestaan niin vieläkin on vähän reilut. Saapi kasvattaa isomman jalan, enää en jaksanu purkaa. Kyllä nuo kuvauksesta suoraan jalkoihin jäi, joten ei ne aivan pieleen voineet mennä.

Ja tämä on sitten se ehdoton loppu, enempää hamsteritöitä ei ole luvassa tänä vuonna. Ja mikä olikaan se luku johon jo otsikossa viittasin? Kyllä, kaksi kiloa tuli täyteen ja vielä ihan reippaasti. Laskujen mukaan tämän vuoden hamsterisaldoksi tuli 2252 g! Iloinen olen että saavutin tavoitteeni (jonka tosin asetin vasta kuun puolivälin jälkeen, mutta tavoite kuin tavoite, eiköstä vaan). Jämiäkin hävisi ihan mukavaan tahtiin. Nyt on sitten ylellistä palata hitaampien töiden ja ohuempien lankojen pariin (ja toisaalta vähän vähemmän ylellistä palata tammikuulta jääneiden ufojen pariin). Oli tämä kuu kyllä aikamoinen rutistus, mutta tuli tuota valmistakin. Nyt sitten hyvillä mielin eteenpäin.

Loppuun vielä helmikuun yhteispotretti: