lauantai 31. tammikuuta 2009

Hamsterikuu

No, ei tullut kutsua alablogiin ennen kuun vaihtumista, mutta oletan nyt röyhkeästi kuitenkin että minut mukaan hyväksyttiin, siitä merkkinä lisäsin WoolRatin tekemän hienon napin blogiin.

Viime hetken repsahdus

Projektien välissä on aina musta aukko. Kun iso (tai pienempikin, mutta paneutumista vaativa) työ on saatu päätökseen, laskeutuu kaiken ylle suuri ja painava hiljaisuus. Uutta pitäisi aloittaa (tai jos on järkevällä päällä, niin jotain keskeneräistä jatkaa), mutta mistään ei oikein saa otetta. Siinä sitten pyörii ympäriinsä ja hypistelee lankoja ja lukee ohjeita, eikä mikään ota tuulta alleen. Jokin aika sitten päätin ratkaista tämän ongelman ns. välityöllä. Simppeli työ johon on aina helppo tarttua. Ja sitten kun välityötä tikuttelee niin eikös ala ideat virtaamaan. Tunnetustihan jos joskus tekee mieli aloittaa uusi työ, niin se on juuri silloin kun vanha on vielä puikoilla.

Tämä systeemi toimi hyvin hetken aikaa, ennen kuin törmäsin uuteen tilanteeseen: Välityö valmistui, musta aukko tuli taas. Pitäisikö siis koko ajan olla vähintään kaksi välityötä, joista siis vähintään toinen on aina kesken?


Malli: oma, tavan kärkialoitteinen
Lanka: Novita 7 Veljestä 95 g
Puikot: 3,5 mm

Sukat on hyvä välityö, ei paljon päätä tarvita, kunhan neuloo vaan.

Lankahamsterit alkaa huomenna, vähän jo jännättää. Eikä vähiten siksi, ettei kutsu ole vieläkään tipahtanut postilaatikkoon, vaikka muut näyttävät jo innokkaina omissa alablogeissaan esittäytyvän. Kohta pitänee alkaa kysellä, ettei vain Sähköpostimaahinen olisi ollut väärällä hetkellä nälkäinen ja rohmaissut ilmoittautumistani parempiin suihin.

Myönnetään, annoin itseni repsahtaa vielä viimeisen kerran ennen helmikuun ostolakkoa. Kyllä, tämä oli harkittu, mutta menköön. Tarkoitus on kuitenkin neuloa kaikki nämä pois ensi kuun aikana:


Tarjouksessa olivat, aika hyvässä, niin adoptoin. Itkivät hyllystä, heltyy siinä kovempikin sydän. Mamboa kaksi kerää keltaista (omistamani yhden samanvärisen seuraksi) ja yksi beigeä. Näistä tulee setti, lapaset kauluri ja pipo. Tosin muistin juuri että jätin sen oman keltaisen mambokeräni jouluna kotipuoleen, joten jää vähän vajaaksi tämä setti ellei tule asiaa käväistä kotona ennen maaliskuuta. Paolaa en ole ennen neulonut, mutta olen kipeästi pikkuisen juhlaboleron tarpeessa, kolmesta kerästä jotain raapaisen kasaan.

Kävin eilen omiakin lankavarastoja läpi (eikä sekään estänyt tämänpäiväistä harkittua sortumista, addiktio on juurtunut syvälle, todella syvälle) ja keräsin pussillisen ärsyttäviä nöttösiä ja jämiä, jotka ovat pyörineet laatikoissa kukin aikansa. Ensimmäinen tavoite siis olisi, että nämä poikkeen:


Vaaka näytti vajaata puoltatoista kiloa, joten noista on ihan hyvä aloittaa. Ainut huono puoli oli se, että näiden irrotuksen jälkeen ei lankavarastoon jäänyt koloa, ei edes lommoa. Onneksi en ole koskaan punninnut koko kokoelmaa, ties mitä henkisiä traumoja siitä jäisi kun koko karmea totuus levitettäisiin silmien eteen.

Nyt siis innolla odottelemaan kutsua omaan alablogiin, ja huomenna neuloskellaankin jo sitten hamsteroinnin (tai ehkä oikeampi termi olisi anti-hamsteroinnin, koska tarkoitus on nimenomaan olla hamstraamatta yhtään lisää) merkeissä.


tiistai 27. tammikuuta 2009

Takakäpälänlämmittimiä

Melkein valmiita töitä on kertynyt jo jokunen, mutta suurinta osaa niistä vaivaa vielä se perinteinen: puutteellisen viimeistelyn syndrooma. Paritkin huovutetut lapaset ovat valmiina, mutta yksivärisinä tylsät, pitäisi kirjoa jotain koristetta. Talvipipo miehelle on vuoria vaille valmis. Buttonystä puuttuu (tässä pientä ironiaa) ainoastaan napit. Onneksi on jotain valmistakin:


Malli: Bambumetsäsukat (ravelrylinkki) by Taija Rantala (Novita Talvi 2008)
Lanka: Novita 7 Veljestä, tasan 150 g
Puikot: 3,5 mm

Sattui sellainen tilanne, että lanka loppui kesken. Siispä tarvittiin vähän omaa sovellusta takakuvion kanssa. Kivat sukat, tosin miun versiosta tuli pikemminkin Kirsikkametsä kuin Bambumetsä, värinsä puolesta.

Tein tässä männä päivänä sellaisen huomion, että en tee enää juuri lainkaan sukkia perinteiseen suomalaiseen tapaan, eli varresta aloittaen. Kärjestä on vain monella tapaa niin paljon parempi aloittaa. Sukan kärjen voi muotoilla vähän paremmin, eikä jää saumaa (okei, voi päteä myös varsialoitteisiin, mutta on mielestäni kärkialoitteisissa helpompi). Kantapää istuu nätisti ja sukkaa on työn kuluessa helpompi kokeillaa käpälään. Ja mikä tärkeintä: langan saa kulutettua viimeistän metriä myöten, niin ei jää jämäkeriä. Oho, tulipa taas ylistettyä. Ja en tietenkään sano, että toinen tapa olisi toista parempi, on vain toinen se miulle sopivampi.

Ja kuin todistaakseni puheeni, toiset kärjestä aloitetut:


Malli: Paraphernalia (ravelrylinkki) by Taina Anttila
Lanka: Sandnes Garn Sisu 100 g
Puikot: 2,5 mm

Malli on valtavan kaunis (siis sukan malli, poseeraavasta ei paljoa näe), tykkään tuosta palmikosta todella paljon. Langasta en tykännyt yhtään, ei ole Sisu minulle tehty. Pinnasta tuli valtavan epätasainen, onneksi ei kuvissa (tai pään korkeudelta katsottuna) juurikaan näy. Alkuperäinen sukka oli varresta aloitettava, muokkasin kärjestä aloitettavaksi.


Kuten kuvasta näkyy, piti tehdä vähän muitakin muokkauksia, eli lisäilin varteen taakse muutaman raidan verran silmukoita, ettei pohjetta puristaisi (se on lihasta!). Tykästyin myös kuvausjärjestelyihin, idean sain aikaa sitten jostain toisesta blogista. Eli keittiöjakkara ikkunan eteen, kamera miehelle ja eikun poseeraamaan (muista myös vilkuttaa naapureille, jotka katsovat naureskellen vastapäisestä talosta).

Lankahamsterit lähestyy, odotan jo innolla. Viime vuonna hoksasin koko homman juuri helmikuun alussa, hieman myöhässä. Tätä on nyt tavallaan siis vuoden verran jo odotettu. Tavoitteena olisi kulutella vähän lankoja pois, mielellään erityisesti jämiä ja yksinäisiä keriä. Ehkä yksi villatakkikin olisi hyvä pistää alulle. Koska osallistun ensimmäistä kertaa on vähän vaikea pistää mitään grammatavoitteita, kun ei ole aikaisempaa kokemusta. Ehkä mennään sitten suomalaisella urheilumentaliteetilla: Parhaani teen, ja katsotaan sitten mihin se riittää.

Kerä kavereineen ja pöllö kanssa

Parin päivän vierailu kotipuolessa venähti sitten yli viikoksi. Täytyy muistaa nauttia tällaisesta opiskeluajan vapaudesta, olen tuskallisen tietoinen että työelämän alettua loppuvat impulssilomat kuin siihen kuvainnolliseen seinään.

Vähän heikohkoa on ollut blogin päivittely (siis oikea päivittäminen, varsinaista päivittelyä olen kyllä harrastanut enemmänkin), ja iso osatekijä on jo liian usein toistettu mutta silti yhtä kaikki pakottava syy, eli hyvän valon puute ja sitä kautta kuvaamisen vaikeus. Jopa päivän valoisuuden huippuaikaan tuntuu kuin valo suodatettaisiin taivaalta harmaan kalvon läpi (tunnetaan myös nimellä pilvet), eikä siinä valossa hyvää kuvaa tule. Salamaa vältän kuin ruttoa (no, ehkä ruttoa kuitekin vähän tarmokkaammin, mutta kuitenkin), koska sillä saa vain huonoa kuvaa. Joten odottelen aurinkoa tai edes kirkasta säätä, ja unelmoin omasta digijärkkäristä jolla saisi siedettävää kuvaa edes vähän helpommin kuin nykyisellä, vaikka myöskin ihan kunnollisella, pokkarikameralla.

Aika esitellä vuoden ensimmäiset UEL-hankinnat ("Uusia Elämyksiä Lankalaatikolla", toim. huom.)! Secret Woolilla oli vuoden alussa ale, jossa tein harkittuja ostopäätöksiä (Ainakin tunnin mietin! Nyt käsi sydämelle, kuinka moni miettii niinkään kauaa nettilankakaupassa?).


Olen sellaisessa käsityksessä, että tämä Cascaden 220 Wool on maailmalla aikalailla suosittu lanka, vähän kai kuin Suomessa seitsemän veljestä. Pitihän sitä päästä kokeilemaan. Tein itselleni epätyypilliseen tapaan järkevästi ja otin samalla viisi vyyhtiä jotta riittää villatakkiin. Kun sitten vielä raaskisi käyttää.


Lily Sugar'n Cream Solid taitaa myös olla jonkinsortin suosittu lanka. Ihastuin jo aikoja sitten tuohon vyötteeseen, ihanan retro! Otin (vaihteeksi itselleni hyvin tyypilliseen tapaan) vain yhden kerän kokeiluun. Tekisi mieli vaikka pieni kori virkkailla, on sopivan paksuakin.


Kamera ei ihan toistanut värejä oikein, taittaa vähän liikaa oranssiin. Uskomatonta, että otin pinkkiä. Olen aina välttänyt tätä tyttöjen väriä. Mutta tämä oli nätti sävy, ja pitäähän sitä joskus rikkoa omia rajojaan. Kyseessä on siis Adriafilin New Zealand, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta tuntuu hypistelyssä hyvältä kerällä. Neljällä sadalla grammalla pitäisi syntyä jonkinlainen liivi.

Vuoden lankasaldo keikahti nyt vähän rumasti ostettujen grammojen puolelle, mutta siihen on luvassa pientä tasoitusta seuraavassa postauksessa, jossa viimein uusia valmistuneita!

Ettei jäisi ihan laiskaa kuvaa, pistetään vielä pari todistetta ompelukoneen talvihorroksen keskeytymisestä. Onhan se tamminkuun puoliväli ihan hyvä aika tehdä viimeiset joululahjat, jakautuu joulustressi vähän suuremmalle aikavälille ja on näin ollen lievempi.


Pussukka neulovalle ystävälle keskeneräisten töiden tyylikkäämpään kuljetukseen. Kokoa en muistanut mitata, mutta tein sen kokoisen että sukkapuikot mahtuu hyvin sisään. Pohja on puuvillaa, pöllö itse suunniteltu ja askarteluhuovasta leikattu ja pienellä siksakilla kiinni aplikoitu. Aika suloinenhan siitä tuli, kuin oli tarkoituskin. Tosin jatkossa teen kyllä aplikoinnin pelkästään leveällä siksakilla, ei tule niin paljoa harmaita hiuksia (siis ei työhön, vaan tekijän päähän).



Tämä on taas keskeneräisyyksien kotisäilytystä varten, samaan pakettiin kuuluva. Kuvassa pussukasta puuttuu vielä kiristysnyöri yläreunasta, sen pujottelin paikoilleen tyylikkäästi varttia ennen lahjan antamista. Onkohan asioiden viime hetkeen jättämisestä koskaan mahdollista oppia pois?

Nyt toivottelen kaikille hyvät illanjatkot, tämä tyttö lähtee juomaan teetä!

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Pieniä töitä ja isoja aikomuksia

Vaikken tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, saattaa ainakin alkuvuoden neulontasaldo näyttää vähän erilaiselta kuin edellisen vuoden loppu. Olen tehnyt vähän lankainventaariota (tosin hyvin rajattua, kokonaisvaltaisen tutkimuksen tekoon ei vain riitä kantti) ja huomannut että huolimatta huonosta tavastani ostella yksittäisiä keriä on varastoihin jossain vaiheessa kertynyt langat myös useampaa kokonaista villapaitaa varten. Lisäksi jokunen vanha villapaita on kokenut käänteisen evoluution takaisin lankakeriksi, niin ikään syntyäkseen uudestaan vähän parempaan elämään käytetympänä vaatekappaleena.

Katselin viime vuoden valmistuneita töitä ja koko vuoden aikana olen saanut kasattua tasan yhden villapaidan, yhden lyhythihaisen takin ja yhden liivin. Ihmekös kun kylmä sää saa nykyisen villapaitavarantoni näyttämään aika vaatimattomalta. Villatakit ja -paidat olkoot siis alkuvuoden teema! Siis tietenkin sillä varauksella, ettei kärsimätön luonne taas ota valtaa ja tee villapaidanaluista uutta UFO-pinoa. Villatakki kun ei vaan millään valmistu yhtä nopsaan kuin pari sukkia tai lapasia.

Lapasista puheenollen (huomatkaa natiseva aasinsilta), esittelyyn vuoden 2009 ensimmäiset valmistuneet.


Malli: Fortunella by Hanna-Kaisa Hämäläinen
Lanka: Novita 7 Veljestä 75 g
Puikot: 4,0 mm

Ei ollut keltaista lankaa, kuten alkuperäisissä, joten piti tehdä punaista. Nimesinkin nämä omat Villivadelmiksi, kukin voi itse päätellä että miksi. Nämä valmistuivat itse asiassa jo viime vuoden puolella, jo Lapaskuun aikana marraskuussa, mutta en saanut pääteltyä langanpäitä ennen vuodenvaihdetta. Olihan niitä nyt kokonaista 8 kappaletta! Joskus ihmetyttää oma laiskuus näissä asioissa. Heti kun työ on puikoilta pois, niin syyhyttää jo saada seuraavan silmukat luotua. Yritän yleensä oikoa niin paljon kuin mahdollista; saumatonta ja pyöröä, jos mitenkään onnistuu. Muistelen että jossain laatikoiden kätköissä on ainakin pari paitaa, jotka ovat osien yhteenliittämistä vaille valmiit. Pitäisiköhän yrittää ulkoistaa ikävät viimeistelyhommat jonnekin (tosin ei Kiinaan, jo postikulujen ajatteleminenkin sattuu päähän ja kukkaroon)..

Mutta meni vähän sivuraiteille, vielä noista lapasista piti sanomani: Tykkään tästä mallista, se on vähän erilainen kuin mitä kadulla aina tulee vastaan. Tein nyt nelosen puikoilla, ettei tule liian kireää. Tulikin vähän liian löysää, joten hansikkaat alle jos aikoo kylmällä säällä pitää. Jos jonkin tavoitteen voisi tälle vuodelle kehittää, niin se olisi 3,75 mm sukkapuikot. En omista mitään noita välikokoja, eikä niitä ole missään tullut vastaankaan. Oma käsiala on sen verran tiukka, että esimerkiksi seitsemää veljestä neuloessa 3,5 mm puikoilla tulee liian jäykkää ja 4,0 mm puikoilla liian löysää. Kyseessä on kai jonkinlainen kriittinen 0,5 mm, vaikkei tuo puoli milliä paljolta kuulostakaan.


Malli: Pescovegetarian Beanie by Veera Villapuu
Lanka: Garnstudio DROPS Alaska 72 g
Puikot: 5,0 mm

Yritin ensin tehdä ohjeessa mainituilla 6,0 mm puikoilla. Ongelmaksi muodostui, että kyseiset puikot ovat vanhat, muoviset, ja oikein tahmaiset. Niillä ei lanka luikertele pakoon ennen aikojaan, eikä oikein ajallaankaan. Seuraus: kaksi kerrosta ja ranteet jo aivan väsyt. Piti tehdä taktinen vaihdos ja puikotella koko työ viiden millin puikoilla, jotka ovat ihastuttavan luistavaa metallia. Piposta tuli vähän aiottua kireämpi, mutta ehkä se on hyvä niin. Vähänkään baskerimaisuutta ja muutun vastaamaan ulkonäöltäni hämmästyttävästi sientä. Tiukat pipot sopivat tähän päähän paremmin.

Tämä pipo oli ennen kaikkea hemmottelutyö ihan miulle itselle. Hemmottelun siitä tekee lanka. Alaska ei monelle tunnu mitenkään erikoiselta, mutta olen itse ollut pitkälti koko neulomisurani suhteellisen pahassa Novita-kierteessä. Vasta blogittelun ja ravelryn myötä olen huomannut että onhan niitä muitakin lankamerkkejä, ja että itse asiassa niitähän on aivan älyttömän paljon. Lisäksi puheet Novitan lankojen huonontuneesta laadusta vähän pelästyttivät ja herättivät, langan laadun ajatteleminen ei ole aikaisemmin käynyt mielessäkään.

Siispä aloitin viime vuoden lopulla uuden projektin nimeltä "Uusia Elämyksiä Lankalaatikolla". Tavoite on, että en ostele aina vaan niitä samoja Nalleja ja seiskaveikkoja, vaan laajennan tajuntaani uusilla lankaelämyksillä. Kyllähän tuo laajentaminen pikkuisen enemmän maksaa, mutta kyllä sille on tähän asti saanut melko mukavaa vastinetta. Enkä aio käyttää tätä tekosyynä ostella paljon ja kallista, koska
a) lankavaraston koko hävettää jo valmiiksi ja
b) pankkitilin saldo hävettää jo valmiiksi.

Toistaiseksi ostelu on ollut, hmm, suhteellisen maltillista. Ostelin vähän lankoja ennen joulua, kuten tuon Alaskan, ja vähän sitten jälkeen, mutta sitten en enää (taas ennen seuraavaa kertaa, kai..). Ostoksia ja niistä valmistuneita esittelen vähän myöhemmin, kunhan kauan odotettu kuvausinspiraatio saapuu (mieluiten aurinkoisen sään kera, kiitos).

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Käpälänlämmittimiä joka lähtöön

Tämä on sitten viimeinen kerta kun palaan viime vuoden töihin. Esittelyssä siis vuoden 2008 viimeiset valmistuneet.



Malli: Osmocat Ullasta
Lanka: Novita Nalle, varmaan jotain 45 g
Puikot: 3,0 mm

Oli tarkoitus tulla lapaset, mutta kireä käsiala pisti kapulaa rattaisiin. Vaikka lisäilin muutaman ylimääräisen silmukan joustimen jälkeen, ja tein vielä isommilla puikoilla, oli tulossa liian kireät lapaset. Tein sitten hätäratkaisun ja jätin kämmekkäiksi, joista tulikin oivalliset. Kulutetun langan määrä on arvio, vaa´an puutteessa en pystynyt punnitsemaan. Nämä nimittäin valmistuivat kotona vanhempien luona ja äiti tykästyi sen verran paljon että jätin nämä sinne ja päätin tehdä itselle tilalle uudet.



Malli: Pescovegetarian mittens by Veera Villapuu
Lanka: Novita Mambo, kirjaimellisesti tasan 1 kerä (100 g)
Puikot: 6,0 mm

Näitä oli mukava tehdä. Mallineule on helppo, mutta hauska, ja valmistuivat yhdessä illassa. Olin sen verran innoissani että lähtivät heti seuraavana aamuna kätösiin ja ovat olleet tämän hetken ykköshanskat siitä lähtien. Kuvassa esiintyvästä pienestä nyppyisyydestä huomaakin, ettei ole ihan tuore tuote enää kyseessä. Näitä pitää kyllä tehdä lisää.



Malli: ihan oma sävellys
Lanka: Garnstudio Drops Fabel, jälleen täsmälleen 1 kerä (50 g)
Puikot: 3,0 mm

Oli vain yksi kerä. Oli myös pari palelevia ranteita. Siitä tuli rannustimet. Fabel on kyllä varsinainen huijauslanka (vaikkei vilppi olekaan tarkoitukseni), kotipuolessa moni ehti jo ihastelemaan että miten sinä noin monella erivärisellä langalla jaksat väkertää..

Kuten näkyy, vaaka ei ollut ainoa asia joka puuttui. Matkasta olivat jääneet myös kuvaaja sekä kameran jalusta, joten piti harjoittaa "poseeraa toisella, kuvaa toisella" -tekniikkaa. Onneksi sentään valo oli hyvä (taustalla näkyykin alkava auringonlasku), ja lavasteet kauniit.


Malli: Oma väkerrys
Lanka: Garnstudio Drops, jämäkerä 8 g
Puikot: 3,0 mm

Näinkin pieni projekti odotteli sitten vuoden verran tekemistään. mp3-soitin pysyy helpommin menossa mukana kun johdot eivät kiemurtele valtoimenaan jossain laukun pohjalla, eikä näyttökään naarmuunnu niin helposti. Tässä taitaa päteä sama logiikka kuin ompelussa: Tuulipuvun tai vaikka juhlamekon kyllä kokoaa kasaan parissa päivässä, mutta auta armias jos housuja pitäisi lyhentää (nimim. kaikki lahkeet lyhennetty hakaneuloilla).

Se siitä, loppu, mennyt on. Vuosi 2008 paketoitu ja pistetty lopullisesti säilöön, vuosi 2009 otettu kääreistä uutuudenkiiltävänä ja valmiina toimeen. Tämä onkin hyvä aika (vaikkakin hieman myöhäinen) toivottaa teille kaikille onnellista vuotta 2009!

lauantai 3. tammikuuta 2009

Suuri Pastaolento on saapunut

Uusi vuosi, tuntuu tosin ihan samalta kuin viime vuosikin. Samahan se on syntymäpäivissäkin. Juhlitaan kuin suurtakin siirtymää, mutta oikeasti tuntuu ihan samalta kuin edellisenäkin päivänä, tai sitä edellisenä (paitsi ehkä jos on saavuttanut jonkin oikean rajapyykin, kuten täysi-ikäisyyden, silloin voi olla pientä erilaista vipinää ilmassa).

Tässä blogissa eletään vieläkin menneisyydessä, sillä viime vuoden joululahjatöitä on edelleen pari näyttämättä. Tässä tulevat siis viimeiset:



Malli: Oma, palmikko Neulojan Käsikirjasta (Stanfield/Griffiths)
Lanka: Novita 7 Veljestä 130 g
Puikot: 3,5 mm

Nämä ovat projektin "kerrankin joululahjat ajoissa valmiiksi" alkuaikojen tuotantoa. Eli valmistuivat oikeasti ajoissa, elokuun loppupuolella. Menivät äidille. Kaihoisana katselen tuota ihanaa auringonpaistetta, nyt kun katsoo ulos niin kovin harmaalta näyttää.



Malli: Flying Spaghetti Monster by Sherry W.
Lanka: Novita Alabama 25 g, Novita Nallea pieni määrä lihapulliin
Puikot: Pasta 3,0 mm, pullat 2,5 mm

Lentävä Spagettimonsteri on siis saapunut. Nuudelit i-cordia, sisällä rautalankaa. Silmiä etsin kissojen ja koirien kanssa, mutta en löytänyt, joten piti taas tehdä itse huovasta. Hyväthän noista tulee noinkin. Tämä on poikaystävälle. Oli muuten vaikea kääriä paketiin niin, etteivät nuudelit väänny!




Pastaolento löysi heti paikkansa kirjahyllystä, kirstunvartijana.

Ja siinä ne sitten näyttäisi olevan, miun viime vuoden joululahjat. Tosin ihan heti joulun jälkeen löysin useankin ohjeen, jotka olisivat sopineet erinomaisesti joululahjoiksi. Ehkä yllätän itseni ja teen tänä vuonna KAIKKI joululahjat oikeasti ajoissa (toimiikohan tämä ikinä kenelläkään?).

En alunperin aikonut, mutta tein nyt silti pientä inventaariota viime vuodesta. Katselin vähän tehtyjä töitä, ja laskeskelin kulutettua lankaa. Viime vuonna neuloin ja virkkasin keristä asioiksi yhteensä 7,5 kg lankaa. On se aikamoinen määrä, kun en ole villapaitoja tai raskaita peittoja tehnyt (kun katselin, niin suurin osa töistä oli alle 100 g:n painoisia). Uskaltaisikohan ottaa tämän vuoden tavoitteeksi 10 kg (ja mielellään noista varastolangoista). Pistin nyt tuonne sivupalkkiin laskurin, että saan omaa langankulutusta seurailtua. Toivokaamme onnistunutta neulontavuotta ilman neulontavammoja.