Tökkii, tökkii

Vierähtihän tuossa taas vähän aikaa, tämä on juuri se mitä halusin välttää bloginpidossa. Haluaisin vaan aina että päivittäessä olisi jotain oikeaa asiaakin, ettei tulisi tyhjiä postauksia.
Kinkkinen pohdinta: Sisällötön postaus vai ei postausta ollenkaan?

Pari viikkoa sitten törmäsin kuvainnolliseen neuleseinään. Koko päivän vain haahuilin ympäriinsä, selailin ravelryä ja hypistelin lankoja. Teki mieli neuloa, mutta hyvää uutta tai vanhaa työtä ei löytynyt. Tein mallitilkkuja, purin, kiroilin, etsin mallia ja ärsytti aivan vietävästi. Olo oli jotenkin tahmea, mitään ei olisi jaksanut aloittaa, kun kaikkeen olisi pitänyt vähintään mallitilkku tehdä ja todennäköisesti myös laskea uusiksi silmukkamääriä, koska se on yleensä uutta työtä aloittaessa edessä.

Lauantai siinä meni, ja puolet sunnuntaista. Sitten päätin että riittää, ja pakotin itseni tarttumaan puikkoihin. Nämä sieltä viimein syntyi:

Malli: Chlorofyll Mittens (ravelrylinkki) by Tarja from Stitsailuja
Lanka: Novita Nalle 45 g
Puikot: 3,0 mm

Alkuperäistä ohjetta seuraamalla syntyvät siis kämmekkäät, mutta kun olin puolessa välissä toista, ymmärsin että haluakin niistä lapaset. Valinta osoittautui jälkikäteen hyväksi, sillä juuri niinä päivinä alkoi sääkin viiletä ja näistä tuli hyvät "lämpimän sään" lapaset. Joka päivä ovat kädessä olleet, ovat niin mukavan värisetkin.

Kesäisen muuton jäljiltä pipo/lapas/kaulaliinavarastot ovat olleet varsin laihanpuoleisia. Karsin tuolloin pois kaikki mitä en ole vähään aikaan käyttänyt, ja nyt ei tunnu sitten olevan mitään sopivaa hattuhyllyllä. Huomasin esimerkiksi että lämmin talvipipo puuttuu. Vähän aikaa piti mietiskellä ja laskeskella silmukoita uusiksi, mutta syntyihän se pipo lopulta.

Malli: Cabled Owl PomPom Hat (ravelrylinkki) by Miukat
Lanka: Novita 7 Veljestä 90 g
Puikot: 3,5 mm

Noista pöllöistä tykkään kovasti, ovat tosi helppoja tehdä ja silti näyttävät oikein hyviltä. Pipo ei meikäläisen päässä näytä yhtään samalta kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta nuo kulmiin muotoutuvat "korvat" ovat jo herättäneet sen verran hauskoja ilmeitä, että olen tähän sittenkin ihan tyytyväinen. Ja lämmin on, sehän on pääasia (puujalka vain osin tahaton).

Joululahjat etenee, hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Pohdin joululahjatöiden julkistamista valmistumistahtiin pitkään ja hartaasti. Lopulta päätin, että koska ainakin jotkut lahjansaajat saattavat enemmän tai vähemmän epähuomiossa eksyä tätä blogia selaamaan, en pistä kuvia lahjoista esille ennen joulua. Joulun jälkeen siis luvassa aika mammuttimainen postaus, läväytän sitten kaikki lahjat kerralla esille. Vastaavasti ennen joulua saattaa olla kuvarintamalla hiljaisempaa, koristelen postaukset vaikka sitten jollain muilla kuvilla.

Nyt pitää taas miettiä mitä aloittaisi. Kun vertaa minun lankavarastoa ja to do -listaa, huomaa etteivät ne täsmää ollenkaan. Sen siitä saa, kun on aikojen kulussa ostellut lankaa ajatuksella "kyllä tästä jotain saa tehtyä". Pakko ryhtyä innovatiiviseksi, lisälankoja ei ennen joulua omiin projekteihin nimittäin ostella.

Kaksonen ja kaulanlämmitin

Pientä työtä pukkaa. Pannunalusesta jäi sopivasti lankaa, joten päätin tehdä vielä toisen, tällä kertaa vastakkaisella väriyhdistelmällä.

Malli: Crochet Flower Hot Pad by FreeCraft Unlimited
Lanka: Novita Wool 15 g
Koukku: 3,5 mm

Nyt näitä on pieni setti.


Pakko antaa samalle ihmiselle, eihän näitä nyt voi erottaa toisistaan!

Ensi viikolla olisi luvassa jonkinlaista koulun järjestämää ulkoliikuntaa, joten tein Carneval Cowlin käyttäjälle kevyemmän kaulurin. Villakauluri on liian kuuma liikuntaan, tämä on käyttöön paremmin sopivaa keinokuitupuuvillasekoitetta.

Malli: Simplest Cowl, oma malli
Lanka: Novita Sofia 50 g
Puikot: 6,0 mm

Lanka on sekalaisten kerien pussissa mukana tullutta. Mukavan muhkeaa, ei vaan ole ennen tullut käytettyä kun oli vain tuo yksi kerä. Tähän riitti aivan passelisti, metri jäi yli. Senkin voisi käyttää joululahjansitomisnaruksi. On se kummaa, kun kaikki yli kymmenen sentin pätkät on pakko säilyttää. Hamstrausviettiä ei vaan aina voi järjellä ymmärtää.

Onhan se pieni, mutta..

On se sentään jotain! Tuntuu että viime viikot on kuluneet vain isompien töiden kanssa, joka tarkoittaa että juuri valmistuneesta työstä saatavaa tyydytyksen tunnetta on ollut tarjolla alle sallittujen rajojen. Päätin siis hieman huijata ja virkkailin ihan vaan pienen työn, johon ei pitkään mennyt.

Malli: Crochet Flower Hot Pad by FreeCraft Unlimited (varoitus, ravelrylinkki)
Lanka: Novita Wool, n. 15 g
Koukku: 3,5 mm

Suomenkielisen ohjeen vilkaisin Kotihiiren blogista (joskus laiskottaa, eikä englanninkieliset virkkauslyhenteet ole vielä selkäytimessä).
Virkkaamisen aikana vielä vähän epäluuloisena katselin, että tuleekohan tästä mitään muodokasta. Viimeinen kerros sen sitten muotoili koko alusen. Tai ohje on pannunaluselle, tästä tuli aika pieni (halkaisija n. 13 cm). Kyllähän tuo pienelle astialle kävisi, tai sitten voisi hyvin toimia koristeena esimerkiksi laukussa. Ohuesta langasta jos tekisi, niin pipon koristeena olisi varmasti nätti. Saatan ehkä jouluna lahjoa tällä (ja sen mahdollisilla seuraajilla) ihmisiä, joille ei välttämättä mitään isompaa kehtaa pistää. Voisi myös koettaa kehitellä isompaa versiota, ihan siihen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen (ja kyllä, tiedän että isompi koukku kera paksumpi lanka olisi varmaan hyvä tapa aloittaa..).

Rautainen itsekuri

Vaikka miten teki mieli aloittaa itselle uudet kynsikkäät, ja pipo, ja huivi, ja sukat, hillitsin itseni ja jatkoin projektia "joululahjat kerrankin ajoissa valmiiksi".




















Ostin kirjan muistaakseni viime talvena, mutta kun virkkauskautta ei ravelryn takia ole vähään aikaan tullutkaan, en ole ehtinyt vielä mitään ihanista ohjeista tehdä. Nyt olisi työn alla sitten tuo alimmainen riikinkukkoliina. Virkkasin pari ensimmäistä riviä ja niiden perusteella liinasta olisi tulossa aika massiivisen kokoinen. Mietin vielä langanvaihtoa, mutta todennäköisesti teen kuitenkin vaan tällä langalla, on sitten ainakin näyttävä.

Huomasin tuossa, että unohtui valmiin työn faktasikermä edellisestä postauksesta, joten tässä vähän myöhässä:

Malli: Wedding Gift Shawl, oma malli
Lanka: Novita Rose Mohair n. 240g
Puikot: 6,0 mm

Päivityksiä tippuu hiljalleen

Kun blogin perustin, toivoin sekä ajan että innon riittävän suhteellisen säännölliseen päivittämiseen. Viimet viikot ovat olleet vähän kehnompaa aikaa tämän suhteen, mutta täytyy vedota kiireisiin. Lisäksi puikoilla on ollut harvinaisen isoja ja pitkäkestoisia töitä, joten valmistuneita luomuksia on ollut harvinaisen vähän. Sain sentään viime viikolla jotain valmiiksi, deadlinen pakottamana. Ystäväpariskunnalla oli siis häät, ja jotain omaa halusin värkätä. Neljä päivää ennen häitä sain torkkupeiton viimein puikoilta ja pingottumaan:


Kun sen irrotti, tuli mytty.


Ja kun mytyn aukoi, paljastui aikamoisen nätti (vaikka itse sanonkin, köh köh) peitto.


Pakollinen ulkotuolikuva (samalla viihdykettä vastapäisen kerrostalon asukkaille.


Vähän vielä lähikuvaa. Todella helppo tämä mallikuvio, mutta kaunis. Ei ihme, että on niin suosittu.


Ja sitten peitto laatikkoon ja narua ympärille. Aika pikainen lahja, mutta kyllä tämä miullekin kelpaisi lämmittäjäksi, lienee siis ihan kelvollinen. Itse hääparin mietteitä en ole vielä kuullut, mutta toivottavasti tykkäsivät.


Koko ajan kun tuota peittoa neuloin, teki mieli tehdä ties mitä projekteja ja mieleen tuli valtavasti ideoita. Kuitenkin, kuten yleensä käy, heti kun iso työ valmistuu, mieli tyhjenee eikä ideoista ole enää muistikuvaa. On vain tyhjä olo ja loppuilta yleensä menee pyöriessä ja varastolankoja hypistellessä, että mitäköhän sitä sitten. Joululahjojahan sitä tietenkin vois, jos jaksaisi olla kaukaa viisas..

Sorruin taas.. mutten sentään lankoihin!

Kaunis syyspäivä itäisessä Suomessa. Tuli mieleen, että näistä täytyy nyt nauttia. Suomen syksyn ja talven tuntien ei aurinko ole kovin säännöllinen vierailija taivahalla ennen ensi helmikuuta. Tekisi niin mieli uutta huivia, mutta ei parane aloitella uusia projekteja ennen kuin edelliset on alta pois, varsinkin kun torkkupeiton eräpäivä puskee päälle.


Peitto siis etenee, olen melkein aikataulussa. Päätin että haluan sen valmiiksi hyvissä ajoin että ehtii pingottaakin. Pelottaa että tuli aliarvioitua tarvittava koko, mutta pingotus on pelastanut useammankin työn pienestä mytystä upeaksi luomukseksi. Laitan siis toivoni siihen. Kiersin tänään kauppoja etsimässä hyvää tapaa paketoida valmis lahja, mutta en uskaltanut vielä päätyä mihinkään ratkaisuun lopullisesti. Jos olisi aikaa ja tarmoa (tai viime hetken paniikki, joka ajaa saman asian) voisi taitella pahvista rasian ja siihen kannen, ja sitten koristella asiaankuuluvasti. Toisaalta katselin tänään myös punottuja koreja, joita voisi sitten vähän silkkinauhalla tuunata. Kunhan on valmis koko peitto niin näkee miten ison lahja-astian se vaatii.

Ravelryyn liittymisen jälkeen olen harrastanut lähes yksinomaan lankatöitä ja jokakesäinen ompelukausikin jäi lähes täysin uupumaan. Kunnes tänään sitten lankesin kankaisiin (eli ompelukausi saattaa hyvinki olla tuloillaan). Kävin aivan harmittomasti Eurokankaassa, enkä ostanut kuin tarvitsemani vetoketjun. Esimerkillistä! Sitten rutiininomaisesti Anttilaan tarkastamaan lankatilanne, ja eikös se kangasosasto olekin ihan siinä lankoja vastapäätä. Hurahdin ja nämä lähti mukaan:


Lehtikuvioisista teen itselle uuden, tilavamman kassin, jota olen tarvinnut jo jonkin aikaa. Keltaiset kukat menevät varmaan vähän retrohenkiseksi hameeksi ja lammas.. ei sitä vaan voinut vastustaa! Keksin kyllä jonkin käyttötarkoituksen. Taitavat tosin olla sisustuskankaita kaikki, mutta kukapa ompelija ei joskus olisi käyttänyt kangasta "väärään" tarkoitukseen (jotkut meistä useammin kuin toiset, köh köh). Sisustuskankaista löytää usein kunnon rouheita, graafisia printtejä, jotka ovat edukseen muuallakin kuin vain tyynynpäällisenä.

Melkein jo syyhyttäisi päästä ompelemaan, mutta suoritan itsehillintää ja teen ensin keskeneräiset alta pois (harjoittelen töiden saattamista loppuun, ufoja on jo tarpeeksi nurkissa pyörimässä). Suomalaisella sisulla läpi harmaan kiven!

Jotain vanhaa, jotain uutta

Kylläpä sitä osaa muisti vuotaa kuin seula. Kommenteissa mainittiinkin että villatermoksethan ne ovat juuri tähän tölkinjäähdytykseen tarkoitettuja. Hassuinta on, että olen itsekin niitä väkerrellyt useamman kappaleen. Tein vaan alunperin omistani vähän pitempiä ja käytin pullonsuojuksina muutossa. Oli kätevää kun pystyi sujauttamaan lasipullot suojukseen ja pakkaamaan päällekkäin ja pistämään muun kuorman sekaan kun ei tarvinnut pelätä että hakkaavat toisensa rikki. Samalla sai Jämä-Ullan hengessä käytettyä kaikki Isoveljen rippeet. Tällaisina ne vielä kaappia koristavat (en ole raaskinut ottaa pulloja pois, ovat niin hauskan näköisiä):


Joskus aina mietityttää että sattuikohan kukaan katsomaan kun silloin aurinkoisena kesäpäivänä ryömin maassa ottamassa kuvaa neulottuihin sukkiin pujotetuista viinipulloista..


Ja kuten näkyy, villatermokset myös muotoutuu pullon muodon mukaan. Kuulostan jo melkein mainosmieheltä (-henkilöltä?)!

Se oli se "vanhaa" -osio, seuraa uutta. Ilmojen viilentymisen johdosta alkoivat neulotut lämmikkeet jälleen tehdä kauppansa. Tilaustyönä väkersin nopeasti peruskaulurin (eli joustinneuleputken). Olen myös iloinen että työn saaja hyväksyi tämän langan, se on lojunut jo vuoden verran varastossa, ymmärrätte varmaan miksi.

Malli: oma
Lanka: Hjertegarn New Fancy Naturgarn Konfetti 100 g
Puikot: 8,0 mm

No, ainakin se on lämmin, eikä kutita. Ainakin vastaanottaja tykkäsi. Hyvä kauluri tämä on, ehkä vaan vähän vaikea yhdistää, no, mihinkään.

Onni on oma tietokone

Viimein! Viimein saapui oma uusi tietokone, ja viimein saatiin se kytkettyä internetin ihmeelliseen maailmaan. Jätin muutossa vanhan koneen taakse ja tilasin saman tien uuden uuteen kämppään, olevinaan hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua. Just joo! Meni kaksi kuukautta ja lukematon määrä hampaiden kiristelyä, elämästä väheni varmaan kolme vuotta ja ensimmäiset harmaat hiukset ilmestyivät.

Pähkinänkuoressa: Ensin ei meinattu saada konetta kaupasta liikkeelle (tilasin Turusta). Sitten ei saatu konetta matkahuollolta kotiin (haluan auton!). Kun oli kone lopulta kotona pöydällä kasattuna, ei netti toiminut. Ei millään. Viikko soiteltiin, selitettiin tilannetta, petyttiin joka aamu kun oli luvattu että toimii mutta ei sitten toiminutkaan, ja lopulta alettiin varmaan olla sen verran vihaisen kuuloisia että netti lähti viimein pyörimään. Nyt pitäisi olla kaikki kunnossa. Toivon ja rukoilen ettei koneessa ole vikaa, en kyllä halua lähettää sitä takasin!

Omaa konetta ei pariin kuukauteen ollut, joten aika kului kera television ja kasan dvd-kausibokseja.

Malli: oma
Lanka: Novita Wool 75 g
Puikot: 3,0 mm

Neulojan käsikirjan inspiroimana nämä sukat hyppäsivät heti puikoille. Tulppaanikuviosta tuli nätti, kai tuosta kuvastakin sen jotenkin näkee. Pohjana on perinteinen kärkialoitteinen sukka, joita olen alkanut suosimaan. Jostain syystä kärjestä aloitetut sukat istuu sekä varpaiden että kantapään kohdalla paremmin kuin perinteiset. Ja saahan siinä langan kulutettua tarkemmin, kun voi vaan neuloa kunnes tulee langan pää vastaan (tämä tapahtuu toivottavasti jossain kohtaa vartta, ei ennen).

Malli: Brown Bag by Frances Swiecki vähän soveltaen
Lanka: Gjestal Naturgarn No. 1, 100 g
Puikot: 8,0 mm

Pitkästä aikaa huovutin mitään, olipahan taas kokemus. Itse huovuttaminen on huippuhauskaa, tulee lämmintä ja tiivistä jälkeä. Jostain syystä vaan talon pesukone ei vienyt pesuohjelmaa loppuun, vaan jätti sen kesken sopivasti ennen huutelua. Vaahtoa, vaahtoa! Lapoin pyyhkeet ja huovutukset sankkoon ja eikun kylppäriin huuhtomaan. Kyllä se villa imeekin sitä pesuainetta. Lopulta tuloksena oli kuitenkin yllä nähtävä tuotos, eli eväspussi. Aion myös käyttää ensi kesänä jätskinhakureissuilla, ettei sula jädet matkalla kaupasta kotiin. Toimi myös viime viikolla kylmälaukkuna juomatölkeille, ei tosin eristä ikuisuuksia.

Malli: oma
Lanka: Gjestal Naturgarn No. 1, 50 g
Puikot: 8,0 mm

Samalla valmistui pari tölkineristimiä (kylläpäs nyt tölkkivarustelu on hyvin esillä). Testattu saunassa, toimivat. Eli kun sinulla on kylmä tölkki ja lämmin sauna etkä halua että juoman ja saunan lämpötilat lähenevät liikaa toisiaan, sujauta tölkki (sisältäen juoman) eristäjään (nimi vielä kehittelyasteella) ja juoma pysyy kylmänä. Toimii myös toisin päin, kylmä tölkki ei jäädytä kättä. Miksen ole koskaan ennen törmännyt tähän ideaan? Eikö kukaan muu juo saunajuomaa saunassa vai kärvistelevätkö kaikki lämpimän juoman kanssa?

Sain myös valmiiksi ensimmäiset joululahjasukat. Löysin samalla myös ongelman: Uskaltaako sitä julkaista joululahjakuvia netissä ennen joulua? Lahjojen saajat eivät tätä blogia tai ravelryä lue, mutta mielen perillä vaanii pelko että entä jos yllätys menee sittenkin pilalle. Pohdin vielä vaihtoehtojani. Joko julkaisen nyt enkä varmuuden vuoksi kerro saajan nimeä, tai sitten joulun jälkeen on luvassa mammuttipostaus. Mitenköhän kaikki muut tämän pulman asian ratkaisevat?


Kahden viikon päästä lauantaina on ystäväpariskunnan häät ja lukuvuodenaloituskiireiden vuoksi kerkisin vasta nyt miettimään lahjaa. Pariskunta toivoi häälahjaksi lahjoituksia tilin kautta, joten vähän on menossa myös sinne, mutta haluan antaa jotain itsetehtyäkin. Pohdin muunmuassa sukkia, joihin olisi voinut tehdä jonkinlaista asiaankuuluvaa kirjailua, mutta päädyin lopulta torkkupeittoon. Se on pehmeä, kaunis ja lämmittää kylminä talvi-iltoina, ja ajattelin että jos aika riittää teen sen verran ison että kaksi ihmistä mahtuu hyvin käpertymään alle. Olisin halunnut tehdä jonkinlaisen palmikkokuvioisen peiton, sellaisen vähän arvokkaamman käsityön, mutta edelleen ajanpuutteesta johtuen joudun nyt tyytymään mohairlankaan ja isoihin puikkoihin.

Puikoilla on juuri toinen työ Novita Rose Mohairista, ja se tuntuu varsin hyvältä langalta; lämmittää mutta ei kutita eikä karvaa irtoa paljon. Torkkupeiton lopullisen sijoituspaikan sisustuksesta en tiedä yhtään, joten valinta osui neutraaliin valkoiseen. Näen jo sieluni silmin ihanan valkoisen, utuisen pitsipeiton. Tulevasta työstä on kyllä helppo kuvitella hienoista hienoin kun lanka on vielä kerällä. Pari päivää meni mallineuletta etsiessä, jossain vaiheessa jopa harkitsin ihan sileää tai ainaoikeaa. Pitsiä teki kuitenkin mieli (kun ne palmikot tosiaan veisivät liikaa aikaa), ja lopulta se on sitten tämä vanha ja tuttu viuhkamalli. Neulon kuitenkin sen verran isoilla puikoilla että mallikerrasta tulee mukavan muhkea. Seuraavaksi pitää alkaa laskeskelemaan langankulutusta, että osaa päättää mitenkä leveää alkaa peitosta väsäämään.