
Kun sen irrotti, tuli mytty.

Ja kun mytyn aukoi, paljastui aikamoisen nätti (vaikka itse sanonkin, köh köh) peitto.

Pakollinen ulkotuolikuva (samalla viihdykettä vastapäisen kerrostalon asukkaille.

Vähän vielä lähikuvaa. Todella helppo tämä mallikuvio, mutta kaunis. Ei ihme, että on niin suosittu.

Ja sitten peitto laatikkoon ja narua ympärille. Aika pikainen lahja, mutta kyllä tämä miullekin kelpaisi lämmittäjäksi, lienee siis ihan kelvollinen. Itse hääparin mietteitä en ole vielä kuullut, mutta toivottavasti tykkäsivät.

Koko ajan kun tuota peittoa neuloin, teki mieli tehdä ties mitä projekteja ja mieleen tuli valtavasti ideoita. Kuitenkin, kuten yleensä käy, heti kun iso työ valmistuu, mieli tyhjenee eikä ideoista ole enää muistikuvaa. On vain tyhjä olo ja loppuilta yleensä menee pyöriessä ja varastolankoja hypistellessä, että mitäköhän sitä sitten. Joululahjojahan sitä tietenkin vois, jos jaksaisi olla kaukaa viisas..
2 kommenttia:
Onpa kaunis!
kiitos :)
Lähetä kommentti