Viime hetken repsahdus

Projektien välissä on aina musta aukko. Kun iso (tai pienempikin, mutta paneutumista vaativa) työ on saatu päätökseen, laskeutuu kaiken ylle suuri ja painava hiljaisuus. Uutta pitäisi aloittaa (tai jos on järkevällä päällä, niin jotain keskeneräistä jatkaa), mutta mistään ei oikein saa otetta. Siinä sitten pyörii ympäriinsä ja hypistelee lankoja ja lukee ohjeita, eikä mikään ota tuulta alleen. Jokin aika sitten päätin ratkaista tämän ongelman ns. välityöllä. Simppeli työ johon on aina helppo tarttua. Ja sitten kun välityötä tikuttelee niin eikös ala ideat virtaamaan. Tunnetustihan jos joskus tekee mieli aloittaa uusi työ, niin se on juuri silloin kun vanha on vielä puikoilla.

Tämä systeemi toimi hyvin hetken aikaa, ennen kuin törmäsin uuteen tilanteeseen: Välityö valmistui, musta aukko tuli taas. Pitäisikö siis koko ajan olla vähintään kaksi välityötä, joista siis vähintään toinen on aina kesken?

Malli: oma, tavan kärkialoitteinen
Lanka: Novita 7 Veljestä 95 g
Puikot: 3,5 mm

Sukat on hyvä välityö, ei paljon päätä tarvita, kunhan neuloo vaan.

Lankahamsterit alkaa huomenna, vähän jo jännättää. Eikä vähiten siksi, ettei kutsu ole vieläkään tipahtanut postilaatikkoon, vaikka muut näyttävät jo innokkaina omissa alablogeissaan esittäytyvän. Kohta pitänee alkaa kysellä, ettei vain Sähköpostimaahinen olisi ollut väärällä hetkellä nälkäinen ja rohmaissut ilmoittautumistani parempiin suihin.

Myönnetään, annoin itseni repsahtaa vielä viimeisen kerran ennen helmikuun ostolakkoa. Kyllä, tämä oli harkittu, mutta menköön. Tarkoitus on kuitenkin neuloa kaikki nämä pois ensi kuun aikana:


Tarjouksessa olivat, aika hyvässä, niin adoptoin. Itkivät hyllystä, heltyy siinä kovempikin sydän. Mamboa kaksi kerää keltaista (omistamani yhden samanvärisen seuraksi) ja yksi beigeä. Näistä tulee setti, lapaset kauluri ja pipo. Tosin muistin juuri että jätin sen oman keltaisen mambokeräni jouluna kotipuoleen, joten jää vähän vajaaksi tämä setti ellei tule asiaa käväistä kotona ennen maaliskuuta. Paolaa en ole ennen neulonut, mutta olen kipeästi pikkuisen juhlaboleron tarpeessa, kolmesta kerästä jotain raapaisen kasaan.

Kävin eilen omiakin lankavarastoja läpi (eikä sekään estänyt tämänpäiväistä harkittua sortumista, addiktio on juurtunut syvälle, todella syvälle) ja keräsin pussillisen ärsyttäviä nöttösiä ja jämiä, jotka ovat pyörineet laatikoissa kukin aikansa. Ensimmäinen tavoite siis olisi, että nämä poikkeen:


Vaaka näytti vajaata puoltatoista kiloa, joten noista on ihan hyvä aloittaa. Ainut huono puoli oli se, että näiden irrotuksen jälkeen ei lankavarastoon jäänyt koloa, ei edes lommoa. Onneksi en ole koskaan punninnut koko kokoelmaa, ties mitä henkisiä traumoja siitä jäisi kun koko karmea totuus levitettäisiin silmien eteen.

Nyt siis innolla odottelemaan kutsua omaan alablogiin, ja huomenna neuloskellaankin jo sitten hamsteroinnin (tai ehkä oikeampi termi olisi anti-hamsteroinnin, koska tarkoitus on nimenomaan olla hamstraamatta yhtään lisää) merkeissä.