Pieniä töitä ja isoja aikomuksia

Vaikken tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, saattaa ainakin alkuvuoden neulontasaldo näyttää vähän erilaiselta kuin edellisen vuoden loppu. Olen tehnyt vähän lankainventaariota (tosin hyvin rajattua, kokonaisvaltaisen tutkimuksen tekoon ei vain riitä kantti) ja huomannut että huolimatta huonosta tavastani ostella yksittäisiä keriä on varastoihin jossain vaiheessa kertynyt langat myös useampaa kokonaista villapaitaa varten. Lisäksi jokunen vanha villapaita on kokenut käänteisen evoluution takaisin lankakeriksi, niin ikään syntyäkseen uudestaan vähän parempaan elämään käytetympänä vaatekappaleena.

Katselin viime vuoden valmistuneita töitä ja koko vuoden aikana olen saanut kasattua tasan yhden villapaidan, yhden lyhythihaisen takin ja yhden liivin. Ihmekös kun kylmä sää saa nykyisen villapaitavarantoni näyttämään aika vaatimattomalta. Villatakit ja -paidat olkoot siis alkuvuoden teema! Siis tietenkin sillä varauksella, ettei kärsimätön luonne taas ota valtaa ja tee villapaidanaluista uutta UFO-pinoa. Villatakki kun ei vaan millään valmistu yhtä nopsaan kuin pari sukkia tai lapasia.

Lapasista puheenollen (huomatkaa natiseva aasinsilta), esittelyyn vuoden 2009 ensimmäiset valmistuneet.

Malli: Fortunella by Hanna-Kaisa Hämäläinen
Lanka: Novita 7 Veljestä 75 g
Puikot: 4,0 mm

Ei ollut keltaista lankaa, kuten alkuperäisissä, joten piti tehdä punaista. Nimesinkin nämä omat Villivadelmiksi, kukin voi itse päätellä että miksi. Nämä valmistuivat itse asiassa jo viime vuoden puolella, jo Lapaskuun aikana marraskuussa, mutta en saanut pääteltyä langanpäitä ennen vuodenvaihdetta. Olihan niitä nyt kokonaista 8 kappaletta! Joskus ihmetyttää oma laiskuus näissä asioissa. Heti kun työ on puikoilta pois, niin syyhyttää jo saada seuraavan silmukat luotua. Yritän yleensä oikoa niin paljon kuin mahdollista; saumatonta ja pyöröä, jos mitenkään onnistuu. Muistelen että jossain laatikoiden kätköissä on ainakin pari paitaa, jotka ovat osien yhteenliittämistä vaille valmiit. Pitäisiköhän yrittää ulkoistaa ikävät viimeistelyhommat jonnekin (tosin ei Kiinaan, jo postikulujen ajatteleminenkin sattuu päähän ja kukkaroon)..

Mutta meni vähän sivuraiteille, vielä noista lapasista piti sanomani: Tykkään tästä mallista, se on vähän erilainen kuin mitä kadulla aina tulee vastaan. Tein nyt nelosen puikoilla, ettei tule liian kireää. Tulikin vähän liian löysää, joten hansikkaat alle jos aikoo kylmällä säällä pitää. Jos jonkin tavoitteen voisi tälle vuodelle kehittää, niin se olisi 3,75 mm sukkapuikot. En omista mitään noita välikokoja, eikä niitä ole missään tullut vastaankaan. Oma käsiala on sen verran tiukka, että esimerkiksi seitsemää veljestä neuloessa 3,5 mm puikoilla tulee liian jäykkää ja 4,0 mm puikoilla liian löysää. Kyseessä on kai jonkinlainen kriittinen 0,5 mm, vaikkei tuo puoli milliä paljolta kuulostakaan.

Malli: Pescovegetarian Beanie by Veera Villapuu
Lanka: Garnstudio DROPS Alaska 72 g
Puikot: 5,0 mm

Yritin ensin tehdä ohjeessa mainituilla 6,0 mm puikoilla. Ongelmaksi muodostui, että kyseiset puikot ovat vanhat, muoviset, ja oikein tahmaiset. Niillä ei lanka luikertele pakoon ennen aikojaan, eikä oikein ajallaankaan. Seuraus: kaksi kerrosta ja ranteet jo aivan väsyt. Piti tehdä taktinen vaihdos ja puikotella koko työ viiden millin puikoilla, jotka ovat ihastuttavan luistavaa metallia. Piposta tuli vähän aiottua kireämpi, mutta ehkä se on hyvä niin. Vähänkään baskerimaisuutta ja muutun vastaamaan ulkonäöltäni hämmästyttävästi sientä. Tiukat pipot sopivat tähän päähän paremmin.

Tämä pipo oli ennen kaikkea hemmottelutyö ihan miulle itselle. Hemmottelun siitä tekee lanka. Alaska ei monelle tunnu mitenkään erikoiselta, mutta olen itse ollut pitkälti koko neulomisurani suhteellisen pahassa Novita-kierteessä. Vasta blogittelun ja ravelryn myötä olen huomannut että onhan niitä muitakin lankamerkkejä, ja että itse asiassa niitähän on aivan älyttömän paljon. Lisäksi puheet Novitan lankojen huonontuneesta laadusta vähän pelästyttivät ja herättivät, langan laadun ajatteleminen ei ole aikaisemmin käynyt mielessäkään.

Siispä aloitin viime vuoden lopulla uuden projektin nimeltä "Uusia Elämyksiä Lankalaatikolla". Tavoite on, että en ostele aina vaan niitä samoja Nalleja ja seiskaveikkoja, vaan laajennan tajuntaani uusilla lankaelämyksillä. Kyllähän tuo laajentaminen pikkuisen enemmän maksaa, mutta kyllä sille on tähän asti saanut melko mukavaa vastinetta. Enkä aio käyttää tätä tekosyynä ostella paljon ja kallista, koska
a) lankavaraston koko hävettää jo valmiiksi ja
b) pankkitilin saldo hävettää jo valmiiksi.

Toistaiseksi ostelu on ollut, hmm, suhteellisen maltillista. Ostelin vähän lankoja ennen joulua, kuten tuon Alaskan, ja vähän sitten jälkeen, mutta sitten en enää (taas ennen seuraavaa kertaa, kai..). Ostoksia ja niistä valmistuneita esittelen vähän myöhemmin, kunhan kauan odotettu kuvausinspiraatio saapuu (mieluiten aurinkoisen sään kera, kiitos).