Kerä kavereineen ja pöllö kanssa

Parin päivän vierailu kotipuolessa venähti sitten yli viikoksi. Täytyy muistaa nauttia tällaisesta opiskeluajan vapaudesta, olen tuskallisen tietoinen että työelämän alettua loppuvat impulssilomat kuin siihen kuvainnolliseen seinään.

Vähän heikohkoa on ollut blogin päivittely (siis oikea päivittäminen, varsinaista päivittelyä olen kyllä harrastanut enemmänkin), ja iso osatekijä on jo liian usein toistettu mutta silti yhtä kaikki pakottava syy, eli hyvän valon puute ja sitä kautta kuvaamisen vaikeus. Jopa päivän valoisuuden huippuaikaan tuntuu kuin valo suodatettaisiin taivaalta harmaan kalvon läpi (tunnetaan myös nimellä pilvet), eikä siinä valossa hyvää kuvaa tule. Salamaa vältän kuin ruttoa (no, ehkä ruttoa kuitekin vähän tarmokkaammin, mutta kuitenkin), koska sillä saa vain huonoa kuvaa. Joten odottelen aurinkoa tai edes kirkasta säätä, ja unelmoin omasta digijärkkäristä jolla saisi siedettävää kuvaa edes vähän helpommin kuin nykyisellä, vaikka myöskin ihan kunnollisella, pokkarikameralla.

Aika esitellä vuoden ensimmäiset UEL-hankinnat ("Uusia Elämyksiä Lankalaatikolla", toim. huom.)! Secret Woolilla oli vuoden alussa ale, jossa tein harkittuja ostopäätöksiä (Ainakin tunnin mietin! Nyt käsi sydämelle, kuinka moni miettii niinkään kauaa nettilankakaupassa?).


Olen sellaisessa käsityksessä, että tämä Cascaden 220 Wool on maailmalla aikalailla suosittu lanka, vähän kai kuin Suomessa seitsemän veljestä. Pitihän sitä päästä kokeilemaan. Tein itselleni epätyypilliseen tapaan järkevästi ja otin samalla viisi vyyhtiä jotta riittää villatakkiin. Kun sitten vielä raaskisi käyttää.

Lily Sugar'n Cream Solid taitaa myös olla jonkinsortin suosittu lanka. Ihastuin jo aikoja sitten tuohon vyötteeseen, ihanan retro! Otin (vaihteeksi itselleni hyvin tyypilliseen tapaan) vain yhden kerän kokeiluun. Tekisi mieli vaikka pieni kori virkkailla, on sopivan paksuakin.


Kamera ei ihan toistanut värejä oikein, taittaa vähän liikaa oranssiin. Uskomatonta, että otin pinkkiä. Olen aina välttänyt tätä tyttöjen väriä. Mutta tämä oli nätti sävy, ja pitäähän sitä joskus rikkoa omia rajojaan. Kyseessä on siis Adriafilin New Zealand, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta tuntuu hypistelyssä hyvältä kerällä. Neljällä sadalla grammalla pitäisi syntyä jonkinlainen liivi.

Vuoden lankasaldo keikahti nyt vähän rumasti ostettujen grammojen puolelle, mutta siihen on luvassa pientä tasoitusta seuraavassa postauksessa, jossa viimein uusia valmistuneita!

Ettei jäisi ihan laiskaa kuvaa, pistetään vielä pari todistetta ompelukoneen talvihorroksen keskeytymisestä. Onhan se tamminkuun puoliväli ihan hyvä aika tehdä viimeiset joululahjat, jakautuu joulustressi vähän suuremmalle aikavälille ja on näin ollen lievempi.


Pussukka neulovalle ystävälle keskeneräisten töiden tyylikkäämpään kuljetukseen. Kokoa en muistanut mitata, mutta tein sen kokoisen että sukkapuikot mahtuu hyvin sisään. Pohja on puuvillaa, pöllö itse suunniteltu ja askarteluhuovasta leikattu ja pienellä siksakilla kiinni aplikoitu. Aika suloinenhan siitä tuli, kuin oli tarkoituskin. Tosin jatkossa teen kyllä aplikoinnin pelkästään leveällä siksakilla, ei tule niin paljoa harmaita hiuksia (siis ei työhön, vaan tekijän päähän).



Tämä on taas keskeneräisyyksien kotisäilytystä varten, samaan pakettiin kuuluva. Kuvassa pussukasta puuttuu vielä kiristysnyöri yläreunasta, sen pujottelin paikoilleen tyylikkäästi varttia ennen lahjan antamista. Onkohan asioiden viime hetkeen jättämisestä koskaan mahdollista oppia pois?

Nyt toivottelen kaikille hyvät illanjatkot, tämä tyttö lähtee juomaan teetä!