Ilta-aurinko savannilla

Ja koska viime postauksessa tuli sanottua ettei sukkia ole valmistunut, niin pitäähän sekin nyt osoittaa vääräksi. Nämä ovat tosin olleet langanpäättelyitä varten valmiit useamman kuukauden, joten en mie nyt ihan suoranaisesti valehdellut.

Malli: Ihan oma perussukka, kärjestä aloitettu
Lanka: Järbo Garn Mellanraggi 100 g
Puikot: 3,5 mm

Tämä lanka tarttui mukaan ihan vain värien takia. Kuva ei ihan tee niille oikeutta, mutta kyllä siitä idean näkee. Raidatkin sattuivat kohdalleen just eikä melkein, ei tarvinnut pahemmin sompailla niiden kanssa. Halusin mahdollisimman paljon tasaista pintaa että värit tulisivat parhaiten esille, ja sukat ovatkin reunan joustinta ja paria varren takana kulkevaa nurjaa raitaa lukuunottamatta ihan sileää neuletta.

Lanka oli tosi mukavaa neulottavaa, pehmeää ja kulki mukavasti puikoilla. Toivon ja rukoilen että se myös kestää käytössä, aiempia kokemuksia kun ei ole. Kohta pääsee kokeilemaan, on jo parina iltana pitänyt pistää villasukat jalkaan kun on varpaita palellut. Pian se on myönnettävä: tämäkin kesä loppuu. Suren, ja yritän lohduttautua lämpimillä lankakerillä.

Syyskuu on sukkailukuu

Kiitos huivia kommentoineille ja blogia onnitelleille, tosi hyvälle mielelle tulee kun teidän kommentteja lueskelee.

Sitten tulevaisuusasioihin:

Pistin ilmoittautumisen menemään.


Viime aikoina sukkia ei ole pahemmin tässä taloudessa valmistunutkaan, ja nyt olen vähän aikaa ihan pantannutkin sukkaprojektien aloittamista, pääsee sitten ensi kuussa kunnolla sukittelemaan. Suunnittelin jo että tänä jouluna lahjon ihmiset sukilla, ensi vuonna annan sitten taas jotain muuta. Muutenkin on jo joululahjalistat hyvällä mallilla, osa lahjoista tehty ja ostettu ja melkein kaikki loputkin ainakin suunniteltu. Tänä vuonna olen kerrankin ajoissa! (no jaa, joka vuosihan tätä tulee sanottua, ja sitten on kuitenkin kiire. Mutta ehkä tänä vuonna..)

Kontata osaa, kohta ehkä jo käveleekin

Oho, blogilistaa selaillessa huomasin että tänäänhän on kulunut tasan vuosi ensimmäisestä postauksesta. Vuosipäivä siis. Mitenköhän tätä nyt oikein juhlisi, tuli vähän kulman takaa. Juhlitaan ny aluksi vaikka esittelemällä uusi työ:

Malli: Shipwreck Shawl, Knitty Spring 2009
Lanka: teetee Kamena, 100 g
Puikot: 3,5 mm, 5,0 mm ja 6,0 mm

Hahaa, heilautuskuva onnistui! Ei kovin omaperäistä, mutta oli se kyllä hauskaa. Jostain syystä olen viime aikoina alkanut tykästyä isoihin, pyöreisiin huiveihin. Syy tähän on tuntematon, sillä en talvisten juhlatilaisuuksien lisäksi keksi niille mitään käyttöä. Mutta kun tekee mieli, niin silloin pitää vaan tehdä. Tähänkin onneksi löytyi langat omasta takaa; purin vuosia sitten virkkaamani kahden kamenakerän ponchon, joka oli jo muuton yhteydessä lähdössä kirpputorille, mutta josta en sitten raaskinutkaan luopua. Sanokoot mitä sanovat, joskus hamsterivietistä on oikeasti hyötyä!

Shipwreck on nätti malli, varsinkin tuosta kiertävästä lehtikuviosta tykkään aikamoisesti. Pitsineuleista puuttuivat tutut välikerrokset ja se aiheutti vähän hämmennystä. Ja se reuna. Tuhansia ja tuhansia "k2tog, yo" -toistoja. Ohut lanka ja paksut puikot. Kiintiö tuli kyllä täyteen, mutta en usko traumatisoituneeni, ainakaan liikaa. Kaikenkaikkiaan oli tämä kaiken sen työn arvoinen. Seuraavaksi pitää vaan alkaa tarkkailemaan jos löytyisi tarpeeksi prameat juhlat että huivin voisi ottaa käyttöön.

Haluaisin nyt kiittää kaikkia, jotka ovat tätä blogia seuranneet ja kommentoineet, kulunut vuosi on ollut blogimielessä hyvin antoisa. Välillä on ollut vähän pitempiäkin taukoja, sellaistahan se elämä on, kerralla voi keskittyä vain tiettyyn määrään asioita. Toivon kuitenkin, että olette tykänneet lueskella, meininki tuskin tulee dramaattisesti muuttumaan, kun ei kerta bloginpitäjäkään ole mihinkään muuttumassa. Samaa lärpätystä tiedossa seuraavallekin vuodelle. Eli siis kiitos ja kumarrus, hauskaa on ollut teidän kaa.

Kuuma! Ihanaa!

En tiedä teistä muista, mutta täällä nautitaan kesästä täysin siemauksin. Vaikka on kuuma ja hikinen olo, mieli laulaa onnesta. Olen kesäihminen.

Ja mitä kesäpäivänä on hyvä tehdä? Pukeutua villaan ja mennä kylpemään auringossa. Ja pistää mies kameran kanssa viereen ottamaan kuvia, tietenkin.

Malli: Buttony Sweater by Katie Marcus
Lanka: Schoeller+Stahl Elfin Color 150 g
Puikot: 6,0 mm

Tämän langan ostin täysin käsituntumalla. Miten pehmeä ja pörröinen. Pelotti vähän, että tuleeko levoton sekaraitasotku kun isoksi pinnaksi pistää, mutta hyvinhän tuo asettui. Ihan tulee mieleen rantakivet, joille järvi on huuhtonut levää. Buttony on kyllä takuuvarma takki, jos vaan jaksaa neuloa sileää koko tekeleen verran.

Malli: Ribbed Lace Bolero by Kelly Maher
Lanka: Novita Cannes 155 g
Puikot: 5,0 mm

Pääsin tuossa joku aika sitten hipelöimään Villilangan uutta hihatinta (vai miksi näitä nyt äidinkielellä kutsutaankaan), ja sen verran tykästyin että oli pakko tehdä oma. Mallista tykkäsin tosi paljon, ei muotoiluja eikä mitään ylimääräistä hommaa: Suorakaide, kaksi lyhyttä saumaa ja se siitä. Ja istuukin kuin valettu. Ei voi käsittää miten, mutta niin se vaan tekee.

Olen tietoinen Novitan lankojen vaaroista, mutta Cannes oli niin pehmoista ja vilpoista että oli sitten pakko kokeilla. Mukava lanka neuloa, paitsi että ohuet yksittäiset säikeet tarttuvat helposti kaikkeen karheaan ja kulmikkaaseen ja tuloksena on inhottavia lenkkejä. Iholla tuntuma on kuitenkin juuri niin pehmeä ja miellyttävä kuin bambusekoitteelta sopii odottaakin. Tämä on kyllä SE asuste kesäisten juhlamekkojen seuraksi, harmi että kerkisivät tältä kesältä jo kaikki mennä ohi. Pitääkin ensi kesää silmälläpitäen tarkkailla garderoobia, jos sitä vaikka tekisi kaikille mekoille omansa, sävy sävyyn tietenkin.

Seuraavalla kerralla taas lisää, mie lähden nyt parvekkeelle taivasta pällistelemään!

Kolme silmää ja kuusi varvasta

Aloitetaas wanhoilla asioilla. Minulle annettiin tunnustus!


En tiedä mitä sanoa, paitsi tietenkin kiitos. Todella mukava tietää että joku on tykännyt miun blogia lueskella (tai vähintään kuvia katsella). Kiitos, San!

Sain myös Haasteen. Onneksi tämä oli sellainen mukava, eikä sellainen tuimannäköisen miehen käteen lätkäisemä, josta yleensä seuraa paljon harmaita hiuksia ja asianajajille maksettavia rahoja.

Haaste tuli Ritvikseltä, ja tarkoituksena on kertoa muutama tuntomerkki itsestäni. Tässä ne sitten tulee:

1. KOKO: Taaperran suunnilleen 160 sentin korkeudella, eli ei tässä mikään hongankolistaja olla. Paino.. no, ei liikaa, mutta ei nyt totisesti liian vähänkään, sanotaan että en mie nyt väkijoukosta sen vuoksi erotu.

2.NÄKÖ: Huonohko, siksi lasit aina päässä. Mitä sitten ulkonäköön tulee, hiuksia varsin vähänlaisesti, tänään taas tarkoitus kotiparturoida senttiin tai alle. Olen pari kertaa yrittänyt kasvattaa pidemmät, mutta jossain kymmenen sentin kohdalla menee hermo ja pakko pistää pois. On vaan niin mukava, ei voi mitään. Muuten ei mitään ihmeellistä kerrottavaa, olen kai aika perusmöllykkä.

3.VAATTEET/LISUKKEET: Pukeutuminen sellaista perushuoliteltua, pitää olla mukavaa, muuten ei tule vaatetta pidettyä. Tykkään korkokengistä, mutta en pidä niitä koskaan, kun jalka on tottunut lonttoslenkkareihin ja valittaa heti jos on jotkin hyvännäköiset kengät jalassa. Laukku on aina mukana kun lähden kotoa pois. AINA. Ei ole niin isoja taskuja että kaikki tarpeellinen mahtuisi mukaan.

4.LUONNE: Sellanen vähän ujo, tykkään istuskella hiljaa ja tarkkailla kun muut hölöttää. Paitsi sitten oman miehen seurassa, sitten käy suu senkin edestä (raukka, sääliksi käy melkein). Kotihiiri, omassa pesässä paras.

Olen nyt tylsä, enkä pistä tällä kertaa eteenpäin, pääasiassa siksi ettei juuri nyt ole aikaa lähteä selailemaan kaikkia lukemiani blogeja että kellä kaikilla tämä on jo kiertänyt. Mutta kiitos Ritvikselle haasteesta, oli todella pieni haaste miettiä että mitenkä paljon sitä kehtaa itsestään paljastella, tälleen koko kansan edessä..

Nyt sitten itse asiaan, eli pistetääs tähän yksi valmistunut työ. Miehellä oli synttärit tuossa kevähällä ja lahjaksi näpersin tällaisen. Kuka tunnistaa?

Malli: Nibbler by Alicia Ramire
Lanka: Novita Linnea (musta) n. 100 g,
Drops Paris (valk. & beige), molempia noin puoli kerää,
Drops Muskat (punainen) samoin puoli kerää,
Novita Brilla (tossuihin) pieni nöttönen
Koukku: 3,0 mm

Onhan tuo ny aika sulonen, katse kuvastaa erittäin hyvin sitä olotilaa joka monen tunnin opiskelun jälkeen itselläkin usein on. Todella mahtavaa, että joku jaksoi näpertää ja kirjoittaa ohjeen, en varmaan olisi tuohon itse pystynyt, ainakaan jaksanut. Yksityiskohtia on ihan kiitettävästi, kulmakarvat ja jopa söpöt pienet sormet ja varpaat:


Viimeistelyssä oli kyllä hommaa, kuin pisteenä i:n päälle riuhdoin viimeisiä solmuja kiinni, joilloin lanka katkesi ja parsinneula hujahti suoraan silmään. Onneksi ei seurannu kuin punoitusta ja säikähdys. Ei ne ole käsityötkään mitään hienohelmojen hommia, riskit on suuret ja varuillaan saa aina olla.

Tässä kaikki tällä kertaa, toivotaan hyvää säätää huomiseksikin, voisi nimittäin kuvailla noita muitakin valmistuneita.

Shh! Kuuntele! Jostain tulee heikkoa pihinää..

Siinähän se meni kevät sairastellessa, kesäkuu opiskellessa ja iso osa heinäkuuta (ainut lomakuukausi vielä) reissatessa läpi enemmän tai vähemmät pakolliset sukulaisuudet, ja blogiraukka jäi vähemmälle huomiolle. Käsissä on vipattanut yksi jos toinenkin työ, tosin aloitettu on reilusti useampaa kuin lopeteteltu, harmi kun ehti tuo Fufoilukin vierähtää ohi melkein huomaamatta (pitää varmaan pitää oma fufoilu/hamsterointikuukausi..). Nytkään ei tosin ole vielä mitään kiinnostavaa kuvamateriaalia, pääasiassa vain ilmoittelen (sille mahdolliselle yhdelle lukijalle, jota saattaa kiinnostaa kaiken tämän ajan jälkeen) että blogi ei ole kuollut, kuten en ole minäkään, ja että luvassa on kunnon pläjäys viime kuukausien valmistuneita, jahka kuvat saan otettua ja pääsen omalle koneelle niiden kanssa leikkimään, toiveideni mukaan vielä tämän viikon aikana.

Siihen asti; nauttikaahan kauniista säistä, nyt kun niitä vielä riittää!

Rästitöitä

Aurinko paistaa, iso osa lumesta on tehnyt ihastuttavan katoamistempun, tämä on sitä kevään riemua. Vaikka tienvarret ovat harmaat ja likaiset, ei se haittaa yhtään. Innoissaan tulee tiirailtua että josko sitä kohta näkisi kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Vappusimat tosin unohtui pistää käymään, taidetaan tänä vuonna ostaa ihan kaupasta.

Vuorossa paluu menneisyyteen, eli lisää aikoja sitten valmistuneita töitä.

Malli: Paraphernalia (ravelrylinkki) by Taina Anttila
Lanka: Gjestal Maija 100 g
Puikot: 2,5 mm

Tehty taas kärjestä alkaen ja niin pitkään kun lankaa vaan riitti. Tämä malli on kyllä ihana, eiköhän näitä valmistu vielä useammatkin jossain vaiheessa. Olen rakastunut tuohon Maijan sinapinkeltaiseen sävyyn. Keväinen keltakausi vaan jatkuu ja jatkuu.

Malli: Chromosome Socks, oma
Lanka: Garnstudio Drops Fabel 100 g
Puikot: 2,5 mm

Fabelipa oli sitten vähän riittoisampaa. Lankaa vaan riitti ja riitti ja sukka vaan kasvoi pituutta. Kahdesta kerästä tuli melkein polvisukat. Paraphernalioiden innoittamana pistin sivuihin vähän palmikkoa. Nimi kromosomisukat tulee siitä, että jos vähän siristää ja oikein käyttää mielikuvitusta, voi palmikossa nähdä kyseisiä perintöainespalleroita. Sukat on parhaillaankin jalassa, tykkään kovasti.

Heitetään tähän vielä toinenkin vihreä:

Malli: Gail (aka Nightsongs) by MaweLucky/Jane Arauj
Lanka: Novita Rose Mohair 100 g
Puikot: 5,0 mm

Fascinen (ravelrylinkki) neuvot olivat avuksi mallikuvion toiston ymmärtämisessä. Malli on tosi nätti, meinasi vaan lopussa lanka loppua joten jätin viimeiset kerrokset pois. Tämäkin ollut ahkerassa käytössä, mieli vaan tekisi taas uutta, vähän keväisempää huivia. Oppisikohan sitä koskaan pärjäämään yhdellä ainoalla huivilla koko talven, kuten niin monet karvaisemman (köh köh, oli tarkoitukseni sanoa komeamman) sukupuolen edustajat tuntuvat oppineen..?