Takakäpälänlämmittimiä

Melkein valmiita töitä on kertynyt jo jokunen, mutta suurinta osaa niistä vaivaa vielä se perinteinen: puutteellisen viimeistelyn syndrooma. Paritkin huovutetut lapaset ovat valmiina, mutta yksivärisinä tylsät, pitäisi kirjoa jotain koristetta. Talvipipo miehelle on vuoria vaille valmis. Buttonystä puuttuu (tässä pientä ironiaa) ainoastaan napit. Onneksi on jotain valmistakin:

Malli: Bambumetsäsukat (ravelrylinkki) by Taija Rantala (Novita Talvi 2008)
Lanka: Novita 7 Veljestä, tasan 150 g
Puikot: 3,5 mm

Sattui sellainen tilanne, että lanka loppui kesken. Siispä tarvittiin vähän omaa sovellusta takakuvion kanssa. Kivat sukat, tosin miun versiosta tuli pikemminkin Kirsikkametsä kuin Bambumetsä, värinsä puolesta.

Tein tässä männä päivänä sellaisen huomion, että en tee enää juuri lainkaan sukkia perinteiseen suomalaiseen tapaan, eli varresta aloittaen. Kärjestä on vain monella tapaa niin paljon parempi aloittaa. Sukan kärjen voi muotoilla vähän paremmin, eikä jää saumaa (okei, voi päteä myös varsialoitteisiin, mutta on mielestäni kärkialoitteisissa helpompi). Kantapää istuu nätisti ja sukkaa on työn kuluessa helpompi kokeillaa käpälään. Ja mikä tärkeintä: langan saa kulutettua viimeistän metriä myöten, niin ei jää jämäkeriä. Oho, tulipa taas ylistettyä. Ja en tietenkään sano, että toinen tapa olisi toista parempi, on vain toinen se miulle sopivampi.

Ja kuin todistaakseni puheeni, toiset kärjestä aloitetut:

Malli: Paraphernalia (ravelrylinkki) by Taina Anttila
Lanka: Sandnes Garn Sisu 100 g
Puikot: 2,5 mm

Malli on valtavan kaunis (siis sukan malli, poseeraavasta ei paljoa näe), tykkään tuosta palmikosta todella paljon. Langasta en tykännyt yhtään, ei ole Sisu minulle tehty. Pinnasta tuli valtavan epätasainen, onneksi ei kuvissa (tai pään korkeudelta katsottuna) juurikaan näy. Alkuperäinen sukka oli varresta aloitettava, muokkasin kärjestä aloitettavaksi.


Kuten kuvasta näkyy, piti tehdä vähän muitakin muokkauksia, eli lisäilin varteen taakse muutaman raidan verran silmukoita, ettei pohjetta puristaisi (se on lihasta!). Tykästyin myös kuvausjärjestelyihin, idean sain aikaa sitten jostain toisesta blogista. Eli keittiöjakkara ikkunan eteen, kamera miehelle ja eikun poseeraamaan (muista myös vilkuttaa naapureille, jotka katsovat naureskellen vastapäisestä talosta).

Lankahamsterit lähestyy, odotan jo innolla. Viime vuonna hoksasin koko homman juuri helmikuun alussa, hieman myöhässä. Tätä on nyt tavallaan siis vuoden verran jo odotettu. Tavoitteena olisi kulutella vähän lankoja pois, mielellään erityisesti jämiä ja yksinäisiä keriä. Ehkä yksi villatakkikin olisi hyvä pistää alulle. Koska osallistun ensimmäistä kertaa on vähän vaikea pistää mitään grammatavoitteita, kun ei ole aikaisempaa kokemusta. Ehkä mennään sitten suomalaisella urheilumentaliteetilla: Parhaani teen, ja katsotaan sitten mihin se riittää.